Maha kuralla, koska esikoinen tulossa huomenna kotiin. Tai tämä on siis oletus, että tulee. Voihan olla ettei tulekaan, jäädäkseen ainakaan. Meillä on tilanteet todella hujallaan siis, kylmä rinki peffassa oikeastaan koko ajan.

Tiedättekö miltä tuntuu valvoa yöt ja kuullostella joka rasausta, että oliko tuo ääni se kun murkku lähti omille teilleen vaiko kenties se ääni että tuli niiltä teiltään takaisin? Tiedättekö miltä tuntuu olla helpottunut, kun murkku on ollut muualla ja on saanut nukkua yönsä ilman sitä pelkoa? Tiedättekö miltä tuntuu huomata kuinka pieniä on murheet kun miettii vaan 6-vuotiaan ärrää ja kolmivuotiaan uhmahuutoja?

Tiedättekö miltä tuntuu, kun hakee asiaan jotain apua ja sieltä murkku saakin oikeastaan vaan ymmärrystä? Että tädit hipsuttaa ja hyssyttää ja sanoo, että joo kuules kyllä sä voisit sen luvan mopokorttiin äidiltäs pyytää kun olet nyt kiltisti vähän aikaa. Joohan. Piut paut sille, että nuori juuri oli rikkonut ainakin kymmentä suomen lakipykälää.

Tiedättekö miltä tuntuu, kun on synnyttänyt maailmaan lapsen, jota rakastaa ja hellii ja vaalii ja yhtäkkiä tuntee suurta pettymystä ja vihaa sitä rakasta kohtaan, samalla kun rakastaa niin että sydän repeää?

Meillä oli ennen esikoisen matkaa noin viikon asiat kunnossa. Pelkään, pelkään ja pelkään ,mitä huominen tuo tullessaan. Ja koulunaloitus. En edes tiedä mitä lapsi aikoo. Kesällä oli itse sitä mieltä, ettei asiat täällä parane ja hän haluaa uuden alun muualla.