Itseni innoittamana ja masentamana kirjoitan oikein ketutuspäivityksen. Jossain muussa yhteydessä, vireystilassa taikka kodissa seuraavat asiat ei olisi ehkä saavuttaneet näin mahtavia suutahduspisteitä, mutta kun ollaan meillä ja puhutaan minusta, niin mittari meni kyllä tappiinsa.

Eilen, niin eilen. Olin vielä vissiin hyvällä tuulellakin. Niin hyvällä,että taisin jättää oven raolleen mr Murphyn tulla lakikirjoineen pirtin puolelle. Hiukan alkoi hammasta kiristää jo pelkästään se, että lasten kaveri oli typerä. Hui, nyt joku ajattelee, että kuinka se voi sanoa noin lapsesta. Kyllä kuulkaa voin, jos se on typerä. Mun mielestä erittäin sellaista on tutkia toisen huoneesta ilman lupia kaikki lukolliset kaapit ja lokerot (avaimet ja voimakeinot apuna) ja lukea armotta pienen 8-vuotiaan tytönsydämen vuodatukset pienen päiväkirjan sivuilta.(Tämä tehdään sillä aikaa kun huoneen asukki on harrastamassa ja vierailijan olemassaolosta talossa ei ollut edes aavistustakaan kellään, että jäi sinne töllöilemään). Ja tekoa ei tietenkään hävetä, vaan ollaan reteitä. No en minä siitä vielä hermoilleni heihei sanonut. Vaan alkoipa Oliver jotakin kipuansa itkeskellä kesken iltatouhujen ja tunnin hyssyteltyäni ja kanniskeltuani ja hoivattuani sain raasupikkuisen nukahtamaan, niin mitä tekevät nämä muut synnyttämäni älykääpiöt? Menevät hiljaa hammaspesulle, noin sekunnin verran. Sen jälkeen olikin oiva hetki ottaa painimatsi veskissä ja kaataa koko vessan kaappi. Mä en edes jaksa etsiä kirjaimia kuvailemaan sitä meteliä mikä tulee siitä ryminästä. Luulin, että suunnilleen koko talo romahti tai oikeesti joku pommi räjähti (mielessä kävi ne maastossa vilisseet poliisitkin, että mitä ne nyt taas etsikään...). Voitte kuvitella, että Oliver ei nukkunut enää. Voitte kuvitella, että itki. Ja niin vaan mun täytyi itkevä lapseni jättää pinnasänkyynsä ja mennä raivaamaan vessaa, joku oli kuin Beirut. Ja siinä se ilta sitten kivasti menikin viipperään! Lapset huusi ja ne jotka ei huutaneet, niin alkoivat sitä tehdä hyvin pian -ja minä : minä olin suuri ja irvokas klisee. Oikein suoraan kauhuelokuvista ja yliammutuista tragikomedioista. Nostelin romuja ja palasia ja mäkätin kuin mikäkin lammas jokaisen kohdalla. "Tääkin on ihan rikki!" "Tänkin te ootte saanu palasiks!" "Onko täällä mitään ehjää!" Tätä jatkoin yksikseni sen jälkeenkin kun olin ensin peitellyt poloiset sänkyihin ja murissut jotakin paremmasta huomisesta. Tietenkin menin hoitamaan Oliveria jossain välissä ja siinä tunnit kului - oli tämän päivän puoli kun viimein pääsin takaisin vessatyömaalle. Mahtavaa, supermahtavaa.

Aamulla olin ihan umpitökkelössä, kuudenaikaan olin päästänyt koiran pihalle ja seitsemän aikaan se oli naama oranssina. En ymmärrä mitä sen kuonossa oli enkä kyllä jaksanut sitä selvitelläkään. Näytti grillimaustemarinadilta, kiinnsotavaa olis tietää kuka semmosia meidän plantaasille on tuonut. Meidän viimeviikoiset makkarat eivät olleet marinoituja.

Siinä sitten aamupalatin lapsia, tyynnyttelin teiniä joka oli nukkunut omasta mielestään pommiin ja katselin kaatosadetta. Iltaiset adrenaliinit vielä hyvässä tallessa ajattelin että kaakit ulos vaan, nyt ei mamoilla vaikka sataakin. Ansu vahti pienimpiä (jotka nukkui, tietenkin!) koska meni myöhempään kouluun ja lähettiin esikon kans hevosia ulkoistaan. Sen kummemmitta selosteluitta voin kertoa että yhdistelmä "upottava kura, liian suuret saappat ja vikkelä varsa" ei ole kovin toimiva. Ja taas me metsästettiin sitä pirulaista pitkin maita ja mantuja ja esikko kuraantui otsaa myöten. Patistin sen pesulle ja lupasin viedä kouluun ja raahasin hiki otsalla vastahakoisen ponin pihaan. Se oli eri mieltä siitä kuuluuko kavioeläimiä ulkoiluttaa sateessa...

Nyt on  kaikki suht siellä missä pitääkin, suht siten miten pitääkin. Tyttäret koulussa, pojat tossa leikkimässä ja pollet aidoissa. Vaan mulla on ainakin tonnin paino niskassa ja maha kuralla kahvinjuonnista, nyt pitäis sitten pirteänä vasta aloittaa tää touhuaminen. Mies kirosi reissustaan, että oli ikävä herätys silläkin, viis senttiä loskalunta maassa ja lisää tulee taivaan täydeltä. Wonderful. Ai niin, unohdin ihan sanoa, että Ansun hammasrauta irtosi ja vääntyi ja viilsi poskeen kamalan haavan - enpä jäänyt sitä kauaksi ihmettelemään vaan vetäsin katkasupihdeillä irtipoikki. Ei satu enää. Huomenna mennään sitten hakemaan uutta rautaa suuhun...