Kuinka moni luuli että tarkoitin jotain porilaisyhtyeen biisiä... *joka sinänsä on ihan hyvä* .Nyt tarkoitan kylläkin ihan sitä itseään.

Kevään merkki numero sataviis on nimittäin joutsenten saapuminen meidän rantaan. Tulevat oikein porukalla ensin; kesänhän täällä majaili 2-3 joutsenta, en tiedä oliko se yksi isoksi kasvanut poikanen vai mikälie peräkammarinpoika - siis kun eikös ne joutsenet ole pariuskollisia ja täällä tosiaan lenteli ja asusteli kolmen porukka. Tai jos se yksi oli jonkinlainen konsultti, kun kiisi pitkin jokiuomaa välillä yhteen suuntaan ja hirveesti huudellen kohta takaisin - kävi yleensä hakemassa ne kaksi mukaansa.Sinänsä mielenkiintoista seurata - joutsenhan ON iso lintu ja kun se mainoksen tavoin jarruttaa aina vähän pitkäksi laskeutuessaan, niin onhan siinä ohjelmanumeroa kerrakseen grillivieraille! Itse me totutaan niihin yleensä heti alun jälkeen eikä pihamaalla tepasteleva periskooppikaula kauaa jaksa meitä hätkäyttää, vieraat tosin ovat aina kameroineen hihkumassa ja zoomailemassa. No siis jokatapauksessa, keväisin tulevat aina ensin koko suku, eikä siinä mitään. Mutta kun huutelevat ja vaihtavat kuulumisiaan läpi koko yön. KOKO YÖN. En ymmärrä miten olisi pitänyt talo eristää ettei joutsentenlaulu kuulu sisälle asti. *haaaukotus* Koirakaan ei hauku noin isoja siivekkäitä. Eli kuuluvat kevääseemme, kunhan nyt vain olisivat flunssattomia yksilöitä. Miten niitäkään estää tulemasta tuohon? Ja kai sen lintulentsun sitten saa jos on saadakseen, kun pikkumuuttolinnut kuitenkin kakkivat pitkin poikin pihaamme, joustenet lienevät niitä helpoimpia tapauksia kuitenkin kun eivät ihan rappusille asti tule asioimaan...

Eilen oltiin ulkona koko perheen voimin - siis yhtäaikaa- kun lauantaillinen viimatuuli oli hetkeksi tyyntynyt. Ihmeiden ihme että meidän piha on tänä vuonna aika sula jo nyt - johtunee siitä että sellaista vinoa lumipyryä ei tullut enää tänvuoden puolella ja isot puut suojasivat suuremman lumipeitteen laskeutumisen nurmelle. Nyt on hiekkalaatikko jo ihan sula ja suurin osa pihasta muutenkin lasten rakastama kuraliejuräpäskä. Ilarikin hoksasi heti mennä liottamaan hanskojaan pahimpaan liejuun ja sen jälkeen piti tietenkin kokeilla onko pipo hyvin päässä *pläts->liruliruliru pitkin naamaa* Tiedä sitten kumpi on parempi, juhannuksena jäässä oleva hiekkis vai tämä :) *lapset kyllä tietävät!!*

Selkäni on vihoitellut pari päivää, innostuin perjantai-iltana siivoamaan kun mies meni karaoke-kilpailuun ja olo oli silloin mitä mainioin. Vaan eipä ollut sen jälkeen. Vanha vaiva alkaa varoitella ja olen nyt sitten yrittänyt olla iisisti - helpommin sanottu kuin tehty kun Ilaria kuitenkin pitää nostella...