Noin alkeellisella salakielellä keskusteltiin miehen kanssa siitä onko kyseinen jukki tilattu ja moneltako alkaa porstua kopiseen. Kerrottakoon, että ensin mies yritti englantia, mutta kymmenvuotias höristi heti korviaan, että NYT puhutaan jotain salajuttuja kun kielikin vaihtui. *hih*

Jotenkin hauska tunnelma täällä, lapset puhuvat kirkkailla äänillä keittiössä, kommentoivat Mauri Kunnaksen Joulupukki ja Noitarumpu-ohjelmaa (mainos: Mauri Kunnashan on tuosta naapurikaupungista lähtöisin!). Välillä joku karjasee Bomberille, joka on yliaktiivinen sekin tänään ja nipistelee porukkaa takapuolista *huomionkipeä otus*. Viu esitti mulle aamusti jo En ole saanut ruokaa, auta nälkiintynyttä koiraa- näytelmää (mies meni siis töihin aiemmin jo) ja mun täytyi ihan soittaa varmistus, että onhan koira(t) ruokittu. Olihan ne *virn*, Viu vaan esittää niiiin hyvin.

Ai niin, meillä oli yöelämääkin, kun vettä tuli taas jostain ilmastointihormista sisälle asti. Onneksi oli ämpärit asemissa ja kävin asettelemassa ne vaan paikoilleen. Aamuvarhaisella kuului ulkoa lupaavaa krotinaa, kun ihan selvästi aurat jytistivät pitkin tienoota. Mietin että voisko olla totta - ja onhan siellä nyt sadan plussa-asteen kera jotain rähmää jossain, mutta ei kyllä aurattavaksi asti. Mulle tosin riittää tääkin jo jouluiseen mielennostatukseen (voiko sitä enempää nostaa ennenkuin tulee katto vastaan), mutta voi olla että tää riemu ei tän tekstin kirjoittamista kauempaa kestä.

Eilen katseltiin Asserin kanssa Jenny Nyströmin taiteilemaa tonttukirjaa, siinä on runoja ja niitä iki-ihania kuvia. Jotenkin mä näen tontut juuri sellaisina, maahisina melkein, kaikki erilaisina ja eri alueille erikoistuneina (oli pelimannitonttu, kirjetonttu jne). *puhunko mää tosiaan tässä tontuista*

No nyt kuulemma kaakaot on keittiössä lattialla, fantastik!