Sellanen laulu. Ja se kana olen minä, tietenkin. Oivoi, kun taas tuntuu niin tikkuselta kaikki, tai no ei kaikki mutta elämä nyt ainakin. Mä olen huutanut ihmisille puhelimessa, mä olen antanut potkut yhdelle ja melkein toiselle, mä olen purrut hampaitani yhteen niin että yhdestä alahampaasta lähti pieni pala (paikkaa), mä olen juonut kahvia ja valvonut vaikka olen tuiki väsynyt kokoajan, mä olen laihtunut 1,5 kiloa silkan raivon voimalla kun kuljen puhisten pitkin poikin, olen ollut ulkona paljain varpain pakkasella kurmuuttamassa koiraa (sanallisesti vuodattaen) ja olen täytellyt joulusukkia lapsille ja asetellut valoja koristamaan tupa rauhan tyyssijaksi.

Nyt joku vois sanoa tähän jotain fiksua.