Kauhajoella on tapahtunut karmaisevia asioita. Suru ihmisillä suunnaton.

Katselen tässä kuinka Ilari leikkii näkkileivällä (jota myös haukkasee välillä) ja leikkitraktorilla (joka myös haukkasee sitä välillä) ja Oliver lipsuttaa menemään pikkulusikka jalkapohjaan takertuneena, klimps-tömp-klimps-tömp. Perhekerhossa uusi nuoriso-ohjaajamies kävi jyrisemässä mielipiteensä nuorten hätään. Oli viisaita sanoja. Paljon keskusteltiin.

Asseri katsoi eilen telkkarista jotain ja huusi "täältä tulee uutisia" ja hetken päästä "jossain on sota". Panssarivaunun näkeminen ruudussa Suomen Kauhajoella sai lapsen ajattelemaan niin ja oikeastaan sitä tämä taitaa ollakin. Ainakin taistelua jotakin vastaan, jonkun puolesta. Pahaa mieltä vastaan, hyvän mielen puolesta? Tyttäretkin olivat kuulleet koulutaksissa radiosta uutisia ja olivat järkyttyneitä. Puhuttiin ja koulussa tänään puhuvat varmaan vielä lisää. Jyrisevä seurakunnan nuoriso-ohjaaja oli siellä myös pitämässä aamunavausta ja antamassa omaa turvaansa lapsiin.

Ansun luokka kävi melomassa joella. Vapaaehtoisena tämän kaiken (kajakit, ohjauksen, varusteet) järjestänyt mies kertoi järkyttyneensä uutisista ja ajatelleensa että jos näitä melomisia ja muita puuhia lasten kanssa vaan jaksaa järjestää , niin ehkä jotakin hyvääkin on tulossa. Ainakin minä näin suuren joukon innostuneita ja iloisia koululaisia posket punaisina, nauttimassa syksyn ehkä lämpimimmästä päivästä.

Riisipuuro hautuu, myöhemmin tehdään kuulemma lihapullia ja muusia. Mies työmatkalla, se tietää lättykestejä illalla.