Olen syönyt sitä selkärentouttajaa nyt muutaman kerran (siis aina illantullen nukkumaan mennessä, kuten lääkäri määräsi) ja muutaman kerran jälkeen tuntui että jännitys (jota en siis ensin tajunnut olevankaan, kun muualle kroppaan sattui paljon enemmän) alkoi hiipua pois. Sitä järkyttävää horrostilaa ja puolitajutonta hoippumista sen sijaan ei tullut, vaikka sekä lääkäri (siksi lääke piti ottaa yötä vasten) että ystävä (joka sentäs on ottanut vaivoihinsa muutakin kuin buranaa) siitä varoittelivat. Eilen mä tajusin, että voi tajuton : MÄHÄN NUKUN SEISAALLENI KESKELLÄ PÄIVÄÄ. Join kahvia ja olin silti ihan tööt. Jouduin automatkalla sanomaan Ansulle, että pidä mua hereillä, kun tuntui että silmät menee kiinni ihan väkisin. Väänsin lämpötilan kylmälle ja puhaltamaan suoraan naamaan, että sain lapsen turvallisesti viulutunnilleen.

Illalla tajusin ,pikkuhiljaa virotessani, että se lääke vaikutti mulla vasta päivällä.

Eilen illalla en ottanut, nyt olen pirteä kuin peipponen ja selkä jumiksissa. Onko elämä tosiaan nyt tätä, että krempoista valitaan se siedettävin jonka kanssa sitten eletään...? Toisaalta, kierossa mielessäni kävi, että voisinhan ottaa sen aamulla ja kokeilla mitä tapahtuu, vaikuttaako se myös puolenvuorokauden viiveellä eli illansuussa, juurin sopivasti yötä vasten?

On meillä muutakin ollut, kuin mun marinaa ja valitusta. Muunmuassa kaupoissa käyntiä kahdessakin eri kaupungissa, synttäreiden valmisteluja ja kotitouhotuksia. Ja tätä päivää mä odotan oikeasti iloisin mielin, kun tuntuu että uni ei riiputa silmäluomia alaspäin kokoajan! Illalla on vanhempainilta, jossain välissä haen sankarin kanssa servettejä ja kakunkoristeita hänen mielensä mukaan.