että onpas kova tuuli. Auton ovi lensi itsestään kiinni kaupungissa käydessä. Muuten ihan kätevää jos mun jalka ei ois ollut välissä. Maailmanlopun meininki muutenkin. Katoyt ryskyy ja tuntuu että katuvalotkin heiluu tuolla kauempana. Tarvitsee hakea takkapuita valmiiksi jos sattuu sähköt menemään ja mallata taskulamppu kätösten ulottuville. Lapsista on kivaa. Kiljuivat pihassa jättikuusen huojuessa ihan innosta piukeina, mä keskityin lähinnä tarpomaan kohti kotiovea ja lämmitettyä ilmaa. Pakollinen kauppareissu siis tuli tehtyä, vaan paljonpa ei mitään tullut ostettua. Kaupungin isoimmassa marketissa ei ollut leipää, eikä kukaan vastannut mulle kun kysyin oliko sitä ollutkaan vai oltiinko me vaan myöhässä (viideltä - ja kauppa on sentäs auki yhdeksään). Asseri löysi jonkun donitsipakkauksen jossa on vatrmaan vielä kaksi vuotta päiväystä jäljellä ja sanoi että syödään näitä. Mä otin ennemmin jauhoja ja hiivaa ja teen sämpylöitä itse.

Postikin oli rutattu taas laatikkoon miten sattuu, ihme että sitä edes siis oli. Välillä ei ole ja saa perään soitella, sitten tulee tilatut lehdetkin sun muut kun vähän patistelee. Ihania nää posteljoonit. Varsinkin kun postin tulo on alkanut kenkkuileen sen jälkeen kun tekivät keväällä uudistuksen parantaakseen palveluaan ja jakeluaikataulua... ennen oli posti lootassa noin puoliltapäivin tai viimeistään kahden maissa. Nyt on aikaisintaan kolmelta ja yleensä joskus viiden kuuden maissa... Varsin mielekästä, kun laatikolle on melkein puolen kilsaa matkaakin. Ei viitti ihan joka hetki käydä kurkkimassa tilannetta.

Nyt mun taikinani on varmaan jo noussut, täytyypä mennä paiskomaan pullasia pellille!