Mää oon niin suivaantunut. Mua ärsyttää ihmiset jotka ei tee hommiaan / töitään ja lupaamiaan asioita. Aikuiset ihmiset! Ja sitten kun asiat tulee ilmi niin silloinkaan ei tehdä mitään - ja ollaan NIIN leveellä asenteella että mää torella ihmettelen mihin tää maailma ON menossa. Olenko mää joku muinaisjäänne vai mikä mua vaivaa, kun en ole ollenkaan samaa rotua kuin siellä täällä vastaan tulevat _aikuiset_? Mut on varmaan syväjäädytetty jostain keskiajalta ja otettu seitkytluvulla pöydälle sulaan. Tää ei ole edes puoliksi leikkiä kun sanon että tekis mieli järjestää tilaisuus jossa sanelisin suoraa tekstiä kaikille nuljakkeille. Valitettavasti se vaan on niin, että sinne tuskin tulis ne jotka sitä tekstiä eniten kaipaisivat. Pienen kylän pahoja puolia vielä sekin, että suurin osa nuljakkeista on aina jonkun kaverin sukulainen / naapuri/ lapsen äiti / työnantaja / veli / kaupantäti... Vaikea jatkaa elämää ilman että henkiset tomaatit lätsähtelis selkämykseen aina ihmisten ilmoilla kulkiessa. Koska totuuden palkkahan ei ole parempi maailma vaan paskempi maailma.

Siitä tulikin mieleeni   Eilen kuuntelin muutaman "yhteiskunnan tukipylvään" keskustelua, jossa ruotivat kylällä tapahtuneita eroja ja yhteen menoja ihan sujuvasti. Siinä mietittiin jo kaikki lasten tapahtuneista johtuneet  kieroutuneisuudet, uudet mahdolliset raskaudet ja  muut näköjään-ei-yksityisasiat ihan mennen tullen. Huhhuh! Jos ei olisi ollut suuni täynnä piparia ja glögiä niin olisin varmaan älissyt jotain todella epäkristillistä.

Olin siis todellakin siellä askarteluillassa ja tein kaksi sellaista valokuusta, narusta ja liimasta... (hieman hankala selittää miten, mutta laitan tänne kuvan jos onnistuivat, ovat vielä kuivumassa varastossa). Oli ihan mukavaa (jos ei oteta lukuun sitä erään köörin juoruilua siellä) ja tosiaan mun KUURINI lipsahti sen glögin ja pipareiden verran, kun kerrankin sai istua ihan rauhassa ja joku tarjoili! Ja teki mun sitä muutenkin mieleni ja OLI HYVÄÄ! Ostin sitten tänäänkin samaista marlin lasipulloglögiä kotiinkin. Oliver oli pärjännyt hyvin kotosalla isänsä ja muiden kanssa (tietenkin), mutta olipa ihana kuitenkin nähdä leveä hymy pienen pojan naamalla kun äiti tuli kottiin!

Mies läks sitten työreissunpäälle aamusella ja horset ja koko zoolandia on mun kontolla (ja lasten). No, eiköhän me klaarata tää kuten ennenkin, yleensä on aina jotain ylimääräisiä jännitysmomentteja mukana (kuten pannuhuonevika, wc-pyttyvika, auto-ei-liiku-vika tai tosi-kamala-tauti-vika) mutta vielä ei ole ilmennyt mitään noista (koooop-kop-kop)... Piparitaikina odottaa jääkaapissa leipojia ja ajattelin koklata voitaikinasta sellaisia täytettäviä neliöitä joiden ohje oli jossain telkkarin kokkausohjelmassa, olikohan ruokala-nimisessä. Jos ovat heleppoja (nopeita) ja eritoten hyviä, niin teen niitäkin lauantai-illan istujaisiin.(pipareiden ja tortilloksien lisäksi, selventää hän)

Syötiin äsken poikien kans mustaa makkaraa, tais olla aika rasvasta, mutta tää kuuluukin luokkaan  "muista terveyssyistä nautittavat" joten sen sallin, suorastaan vaadin itselleni. Mun rautavarantoni on niin heikot että tähän on suprastaan lääkärin määräys .

Mun tuttavani sai muuten yöllä vauvan, tyttösen, ja olen niin ihkuliikuttunut taas etten voi mennä aika päiviin kyllä siellä käymään - ettei VAAN tule mieleen, edes ohimennen... *juu nou* Ja toinen tuttavaperhe otti koiranpennun, se on mun TOINEN heikko kohtani... (näistä sadasta viidestäkymmenestä heikosta kohdastani).

Iloisin ja tarmokkain mielin täällä kuitenkin , ihme kyllä, mistä lie tää euforia taas tullut... Oliver päkittää vieressäni sängyllä sinne sun tänne ja tunkee nyrkkiä suuhunsa ,"hyrmpf" kuuluu vaan. Ilari jo nukkuukin komiasti päivänokosiaan.