Eilinen meni hyvin, niinhän ne aina menee kun luulee että mikään ei suju... Kaverin kanssa rupattelu oli mukavaa, pojilla oli molemmilla kavereita ja mammojen masut täyttyivät muistakin kuin vauvoista :)

Iltapäivällä oli sitten komiata ajaa auto ulos tallista, lämpimänä ja mukavana ja kärätellä heittämään tyttäriä liikkakerhoon. Samalla käytiin poikain kanssa kirpparilla ja löysin molemmille tytöille sisäpelitossut *tuulettaa* joita juuri kyseisessä kerhossa tarvitsevat. Oli tosi hyväkuntoiset ja tietysti halvat, en mä käytetyistä mitään mansikoita maksaiskaan. Haettiin esikko ja kerholaiset, mentiin ruokakauppaan ja kotia - kaikki väliovet oli unohtuneet auki mutta koiruus oli ollut hyvin kiltti. Ihanaa, alkaisko se vihdoin aikuistua? Sillä kun on ollut tapana poissaollessamme käydä keittiön kaapeilla tai järsiä kaukosäätimiä, jos mahdollista. Meidän läsnäollessamme ei tee mitään pahuuksiaan, tietenkään :)

Illalla hurautettiin ystävän perheen luo iltateelle ja mää kyllä lihon satakiloa vielä lisää kun söin itseni ähkyyn maailman ihaninta suolaista piirakkaa! Näin siitä vielä untakin, täytynee pyytää resepti kotiokin siitä... *tai sitten ei*

Ilari nukahti väkisin villapaita päällä isänsä syliin puuron jällkeen ja kannettiin se siitä sänkyyn, oli vähän vilpoista ja  tuo ilman peittoa kuitenkin nukkuu, niin ei läkähtyne ihan heti. No hetken päästä ku menin perässä makkariin (en saanut olkkarista peltejä kiinni, mutta keittiön uunista sain) niin kämppä lemus sille itselleen. Todella kiva ruveta putsaamaan poikaa ja samalla koittaa olla herättämättä, vällyjäkin oli sen seittemät ja puhdistuspyyhkeet tietysti loppu. Juoksin sitten iltapuhteiksi pitkin taloa etsimässä tarvikkeita kakkavaippa kädessä... No jotenkin siitä selvisin ja sain pojan takaisin pehkuihinsa - yö meni miten kuten, huutelua oli mutta ei se mitään. Aamulla sitten Ilaria nauratti kovasti ja kun nostin poitsun syliini, oli herran tällä kertaa likomärkä. Ja sänky. Ja koko vaatekerta. Mitä ihmeen mega-asioita siltä nyt tulee, kun ei varusteet riitä??! Villapaita vetää muuten sisäänsä mukavan määrän nestettä...

No aamupuhteiksi sytyttelin pesät taas ja mies kehui kuinka hyvin olen saanut pidettyä pirtissä lämmön tasapainon *ai kun mää olen hyvä*. Kehuu siis siksi, kun mä olen ainoa joka viittii lämmittää ja olen siinä ollut männävuosina aluksi niin uusavuton että meni tikkuaski yhden paperin sytyttämisessä *virn*

Nyt poijjat leikkii legoilla, ulkona sumustuu (oli kirkasta vielä hetki sitten) ja koira pötköttelee kiltisti eikä järsi mun halkojani edes. Ei siinä siis mitään, sais järsiä, mutta kun ei levittelis niitä tikkuja jokapaikkaan mihin mun räpyläni astuu...