Mikään rusko ole, mutta enpä muutakaan otsikkoa keksinyt.  On hiukan haipakkaa ja ajattelin äkkiä tulla jotain naputtelemaan.

Sain onneksi eilen ne liput! Kioskintädillä ei kuitenkaan ollut menossa yhtään sen parempi päivä, siellä oli veikkauskoneet ja kassanlukija pimahtanut. Se epäily herra Murphyä syylliseksi. Mä kiittelin kuitenkin kovasti muna siani hoidosta ja kehotin sitä ottamaan niin lunkisti kuin voi.

Pikapikaa kävelin siinä Asserin kanssa marimekon tuotteita myyvään liikkeeseen ja kokeilin kolttua nimeltä ooppium, oli jotenkin dramaattisen meikäläinen. Siellä oli tosin kokoa 40 vaan ja paljastetaan nyt kaikille ettei tämä goljatti ole siihen kokoon kymmeneen vuoteen edes yrittänyt mahtua. Myyjä myymisinnossaan silmäili mua ja käski vaan kokeilla. Väitti että se saattas kyl sopia. No, se sopi ja ei sopinut. MÄÄ luulin että olis mahan kohdalta kiristänyt, mutta hyvin oli tilaa - imettäväisen yläetumus sensijaan oli liian suuri. Tää on kuulkaa ällistelyn paikka, koska mä olen ollut ihan olematon aina niiltä osin ja miellän itseni edelleen sellaiseksi. Lähes ylpeänä ilmoitin myyjälle että ylhäältä oli liian pieni *levvee hymy* Harvoin tulee lähdettyä hyvillä mielin vaatekaupasta tyhjin käsin. (ja olihan se hintakin aika mansikka.)

Mä olin jo harjaantunut tähän uimakouluaikatauluunkin ja osasin tehdä ruuan siinä välissä, niin että kun viimeinenkin haettiin, niin potut oli pöydässä soossin kera. Kaikille maistui, ovesta sisään kävelleelle nuorisolle myös. Päivä menikin lekotellessa kuumuudessa, jätskiä lipsutellessa ja torkkuessa. Sain kummankin pikkupoijjan nukahtamaan ulos ja keinuin itse varjossa horteessa niitä vahtimassa. Olipahan kuuma. Koirakin ryömi keinunalle varjoon maate, vaikak yleensä se on niin pöljänderi että makaa auringossa ja läähättää henkihieverissä. Viimekesänäkin väkisin jouduttiin se sisälle välillä viemään kun ei itse tajunnut etsiä varjoa. No mutta nythän se on taas vuoden vanhempi ja viisaampi... *hahhhahhhhhah*

Illalla ajettiin kaupunkiin ukon kanssa ja käytiin etsimässä verhokangasta. Joku löytyikin, mutta yön aikana mä olen alkanut epäröimään. Olen yrittänyt netistä etsiä siitä kuvaa mutta enpä löytänyt. Oli sen verran tyyristä metrihinnaltaan että olis paree olla varma valinnastaan. Etsittiin myös oikeaa sävyä aitamaaliin, siitä tulee siis kumminkin punaruskea eikä valkoinen ja ekan kerroksen vedettyä huomattiin että tuli liian vaalea. Ei se saa olla tillenpunainen vaan sellainen tumma. *huoh*

Koottiin vielä lapsille teltta illalla ja paistettiin makkaraa grillissä, vaikka tuulikin jo taas. Kolme meni telttaan yöksikin ja aamuvarhain tuli yksi vaan sisäkortteeriin, kun oli junanääni häirinnyt.

Mieskin lähti reissuun, mutta ei sitä tässä höselissä huomaa vielä, nyt pitää taas mennä!