On mennyt olemiset ulkoiluksi, niin ei meinaa koneelle edes ehtiä. Vappu oli ja meni, oikein MAKEASTI munkkeja mutustellen. Aattona oltiin anoppilassa syömässä ja voi kun tuli taas hieno olo (siis ei tullut). Jonkin aikaa kestänyt meikäläisen ihmismäinen kohtelu anopin taholta oli taas näköjään ohi ja tunnelma oli hivenen kirpakka. Syykin oli ilmeinen ja joltain kantilta katsottuna jopa inhimillinenkin : minä ajan liian usein heidän ohitseen. No nyt joku ajattelee että kiittämätön miniä ei ymmärrä käydä moikkaamassa anoppiparkaa, mutta kuunnelkaas. Appivanhemmat ovat siis viettäneet nyt hyvillä ilmoilla paljon aikaa puutarhassaan (joka on varmaan seudun komein ja siistein ja upein ja hyvin hoidetuin, oikeesti siis on) ja ovat nähneet kuinka minä AJAN SIITÄ USEIN AUTOLLA OHI. No nin ajankin, he kun asuvat siinä tienvarrella joka meiltä vie kylälle ja yleensäkin muualle maailmaan ja tuleehan sitä ajeltua kun lapsia kuskaan ja kaupassa käyn. Siinäpä se. Kun mulla ei muutakaan tekemistä ole päivisin (lue : en käy virallistakin virallisemmin jossakin kodin ulkopuolella töissä) niin minun pitäisi kaikki asiat osata ja kyetä hoitaa päivällä. Että illalla heidän poikansa voisi käydä heillä ihan muuten vaan turhanpäiten seisoskelemassa, koska he haluavat. Ja koska näin ei tapahdu, niin syy täytyy olla siinä että minä estän miesparkaa, pakottamalla hänet lapsenvahdiksi kun laiskana käyn siellä kaupassa vasta illankotveella. Muahan sinne ei toivota kylään, se on kyllä sanottu moneen kertaan. Mä todella istuin siinä pöydässä ja kuvittelin että mun ympärilläni on KUPLA *virn*. Tiedän, ettei siihen mitkään järkiperäiset selostamiset auta - tätä on jatkunut ikuisuuden, eivätkä he siitä enää muutu. Miehellä meni hermot ihan pikkasen ja ärähti kyllä lähteissä hivenen, joka sekin on maailman rauhallisimmalle miehelle jo paljon. Mä olin kyllä väsynyt sen reissun jälkeen ja itkettikin, ihan sitä väsymystä ja turhautumista. Lapsilla oli kuitenkin mummulassa hauskaa, pelasivat rengaspeliä ulkona ja paistoivat nakkeja. Lasten takia me ollaan hiljaa oltukin, tai ainakin hiljemmin.  Nyt vaan tuntuu että ei oikein enää leukaperät kestä.

Loppukevennykseksi vappukommellus mallia mun ystäväni : Meni pizzeriaan poikansa kanssa tilailemaan herkkuja vappuiltana, kunnes poika sanoo" minne meidän auto menee". No sehän meni koira etupenkillä istuen läpi viereisen liikkeen näyteikkunan. Sitten siinä hälytyssireenien soidessa oli mukava lopetella vapunvietto, loppuillan oli siivonnut lasinsiruja sieltä liikkeenpuolelta ja sopinut korvausjutuista... Kyllä kunnon vapunvietoon aina poliisipartio kuuluu ja kunnon lasku jälkikäteen, että tietää taas viettäneensä!

Meillä on tuo Ponieläin yhdenkertainen eetvartti kans. Karkailee IHAN KOKO AJAN tarhasta, juoksee kersojen kanssa pihalla ja pelottelee naapurimökin vieraiden villakoiraa. Yhdellä isommalla hevosella oli allergista yskää jonkin aikaa ja sain siihen melkoista lääkettä, kun lähti kerta annoksesta koko köhä! Ihanaa ja hienoa, nyt pääsee taas ratsasteleen silläkin, se on mun oma mussukkapullukkani, joka lataa mun akkuni kyllä jo ihan olemassa olollaan.