Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Meidänkin perheessä päivää vietetään hyvin perinteisesti - aamulla kahvit ja laulut ja paketit sänkyyn ja sitten yhdessäoloilua ja halailua pitkin päivää. Pappakin sai onnitteluporukan luokseen aamusti ja nyt on vain oltu ja syöty ja höpötelty kivoja.

Supermegahermioottisen suuri väsymykseni johtuu eilisestä: aamulla alakerrassa odotti alakerrallinen jotain outoa koiran ruikulin ja limanuljaskan sekoitusta, höystettynä pitkillä räsymatonkuteilla. Koiramme oli siis syönyt (siellä koirahoitolassa) mattoa ja nyt oli elimistö vinksinvonksin. Koira itse vain makasi, ei heiluttanut edes häntää ja ei muutenkaan reagoinut juurikaan meihin. Paniikkisoitto päivystävälle eläinlekurille joka rauhoitteli "voooi se olla vaan väsynytkin, mutta vooooi se olla kriittistäkin" eikä oikein osannut sanoa mitään kuin että katselkaa vuorokausi ja antakaa ravintoliuosta. Minä en katsellut edes tuntia kun soitin taas ja nyt jo lääkärikin kehotti menemään Tampereelle eläinklinikalle. Sinne sitten suunnistin, tietämättä yhtään minnepäin pitäisi mennä (no Tampereen nyt tiesin, mutta kun sekin on aika laaja käsite) koiranraato autossa lötköttäenpuolitajuttomana. Lisättäköön tähän vielä typötyhjä tankki ja kohtsilleen umpeutuva päivystysaika jonkä jälkeen ei auttaisi kolkutella oviansa enää. Pikkasen oli stressinpaikka, juu.

Loppu hyvin, kaikki suht hyvin... Paikka löytyi ennen ajan ja bensan loppumista, oltiin siellä klo 14-19 (!)  ja koiraa nesteytettiin, kuvattiin ja tupattiin lääkkeiden kera kotia. Eli LUULTAVASTI ei ole pahaa tukosta, koska ei ole kaasumuodostumaa vatsassa / suolistossa, mutta ärtynyt koko elimistö niistä matonkuteista ja nyt pitää keittää riisiä ja antaa ravintolisää ja kohdella hellävaroen koiruuden vatsaa. Hyvin alkoi, kun koiranvohnale löysi autosta lasten irtokarkkijämät ja mussutti niitä tyytyväisenä auto salmiakilta lemuten. Kotiovella huutelin miehelle että vesi - ja ruokakipot pois (koska lääkäri oli niin määrännyt, piti juottaakin pikkuhiljaa jne) ja mies oli saanut sekunnin infarktin sohvalla kun luuli minun tuovan koiranruumista sieltä...

Nyt on koira taas oma itsensä, hyppii ja on hankalan tunkeileva ja läsnä IHAN joka paikassa, jopa vessassa ja varastelee ruokaa (mm puolikkaan patonkia pöydältä ja yhden juustonlopun jääkaapin hyllyltä). Ei taida mennä ihan käsikirjoituksen mukaan tää meidän ruokavalio, mutta minkäs teet...

Sellainen keikka oli lauantain ratoksi, olen ihan naatti kun olin syömättä ja juomatta koko päivän, aamukahvi oli ainoa appeeni ja sekään ei pitkälle riitä. Ihmeesti sitä saa voimia kun on huolissaan. heti kun kotona helpotti niin nyykähdin sohvalle ja väki sai elytellä mua leivillä ja teellä aika pitkään *virn*

Esikoinen teki ihanaa kääretorttua isälle lahjaksi ja nyt on maha pullollaan kaikkea hyvää taas. Kamalaa kun meinas tulla ihan vaje *vaikka olis kyllä varaa tulla vähän isompikin nälkäkuuri* *hih*

Johto löydössä, kuvia tulossa, some day...