Melkein pääsi taas ilmoille vanha, hyväksi (lue: pahaksi) havaittu valitusvirsi, mitä kaikkea onkaan tapahtunut viimepäivien aikana ja kuinka karseeta onkaan elämäni taas ollut... kunnes yhtäkkisen mielenhäiriön kourissa päätinkin, että kirjoitankin ihan toisenlaisesti niistä asioista.

- Tapaus Ripuli. Kuinka hienoa, että pottakoulutuksemme Ilarin suhteen on vasta "aamupissa ja iltapissakin joskus pottaan" -vaiheessa. Viimepäivinä tyyppi on meinaan tursautellut rivakkaa paskoa vaippaan noin kymmenen minuutin välein ja se vaippa siinä tursoksen ja ulkomaailman välillä on ollut korvaamaton imuke! Eläköön siis me hitaasti siisteyskasattavat vanhemmat!

- Tapaus Tsoots (kirj. Keorke, suom. Yrjö). Onpa hienoa että meillä oli norovirus viime joulun alla ja investoimme silloin suomalaiseen muoviin. Nyt pystyimme Tsootsin ilmoitellessa kyläilystä kätevästi vain ottamaan pesufatit esiin ja kursailematta myös käyttöön. Kuinka sujuvaa ja kiireetöntä, siis kerrassaan auvoista tunnelmaa, se loikaan kotiimme.

- Tapaus Ämmä kälkätin. On se hyvä että äitini sukujuuret ovat karjalassa ja eräät silmiin (luettava: korviin) pistävät luonteenpiirteet ovat mukavasti kuleksineet matkain kautta minunkin geeniperimääni. Kuinka muuten olisinkaan voinut niin taitavasti hoitaa ,äkkiseltään hieman tukkoilevia ja yskähteleviä yhdistysasioita/omia asioita / muiden asioita, kuin nyt onnistuin -  hyvin rasatuilla ja ennakkoon treenatuilla puhelinlangoillani tietenkin (onko elisan linjat pätkineet? anteeksi, tuli varmaan ylikuormitus, mutta tilanne korjaantunee näinä hetkinä). Kyllä kaikella on siis tarkoituksensa: kovalla äänellä - ja päälläkin.

- Tapaus Yleinen olotilatus. Kun kaikki edellämainittu tiiistyy, sekoittuu, kiertää ja moninkertaistuu muutaman päivän elämänsisällöksi (kaiken sen "normaalin" kulkiessa siinä mukana ihan kevyesti tonnin painoisin betonisaappain) niin kuinka oivallista on juuri silloin saada elämänsä ehkä kolmas migreeni. Voi, olisi siinä joku kaunis kesäpäivä mennyt ihan hukkaan moisessa vihlonnassa, jumputuksessa ja huippauksessa - onneksi oli muutama kurja ja pimeä syksyloskapaskapäivä vielä jäljellä! Nyt tuli kaikki kurjuus niinkuin yhdellä kärsimisellä, joten se jos mikä on kannattavaa ja taloudellista! Kului nuo päivätkin ihan ilman kelloa katsomatta eli tällä täyti olla ihan stressiä poistavaakin vaikutusta!

Onneksi on siis näitäkin hetkiä, pieniä pirunpitkiä pyrähdyksiä, jotka näyttävät taas hieman säryttömämmän päivän laiskanletkeän perunankuorisen onnen ja autuuden. Menenpä nautiskelemaan.