Ehkä maailmankaikkeuden huonoin räppäsy, mutta tässä ne verhot, näytti olevan Finlaysonin logo kankaan reunassa :

En siis ole vielä ripustanut niitä Asserin huoneeseen, kun verhotanko sanoi sopimuksen irti, tai itseasiassa se tangon pidike (mulla on suuri epäilys että siinä on roikotettu jotain... ). Mutta tuollaiset minun mielestäni ihanat verhot pongasin kirpparilta, on niin siloista (trikoo?)kangasta että lieneekö ennen olleet jotain lakanoita vaikka *hih* Mutta mulle kelpaa ja poika itse oli ainakin tosi iloinen -toisen roju on toisen aarre!

Muuten täällä on ollut tätä tavallista tohkotusta vaan, mutta ihanaa sellaista. Kaupassa käytiin taas eilen oikein urakalla miehen kanssa ja kerrankin mä hätkähdin kassalla TOISEEN suuntaan : ei maksanut ostokset niin paljon kuin olisin olettanut. Kärry pursusi yli äyräiden ja siellä oli vaippapussikin ja vaikka mitä, silti ei ollut sataa euroa. Yleensä vaikka ei olisi _mitään_ niin satanen ylittyy tätä sakkia ruokkiessa. TOSIN mä olen kovasti kovasti ponnistellut, että saisin ruokalaskut pieneneen ; ensinnäkin jotenkin edes koitan suunnitella ruokalistaa ja sitämukaa ostaa kerralla moneksi päiväksi ruokatarpeita ja toisekseen käytän hyväksi kaikkia mahdollisia tarjouksia, tosin kaupasta toiseen en juokse, koska siinä tuhlaantuu taas sitten jotain muuta. Aikaa ja polttoainetta muun muassa.

Lapsilla on ollut kavereita taas kyläilemässä iltaisin (vielä kun on "kesää" jäljellä...) ja keppihevos-leikit ovat yhäti vaan pop. Lauantaina alkaa sitten ratsastukset ihan oikeilla hevosilla ja pikkuhiljaa muutkin harrastukset pyörähtävät käyntiin. Asseri oli onnellinen kun tuli ensimmäisen synttärikutsun kanssa eskarista kotiin : alkaa ystäsyyssuhteet muodostua kovaa vauhtia. Asseri on muutenkin niin ihanan leppoisa eskarilainen, ei pahemmin asioista stressaa. Jonain päivänäkin oli ollut ruokana "silakoita jossa oli tomaattikastiketta joka maistui pinaattikeitolle (josta hän siis ei pidä)" ja kun kysyin söitkös kaikki, niin poika vastasi "joo tietenkin". Kunpa tuo mutkaton suhtautuminen jatkuisi myöhemminkin...

Mies lähti taas reissuun, ulkona sataa ropistelee pikkuriikkisen. Nuhanenät nukkuivat kerrassaan mainiosti viimeyön ja toivoa sopii että tää flunssa oli tässä. Meillä olis ensimmäisen kerran elämässä yksi mökki varattuna lauantaiksi ja olisi se kurjaa jos mentäisiin sinne vaan sisälle kököttämään. Olemme meinaan varustautuneet sadevaattein ja retkikorein, että samoamme ainakin metsässä ja toki sauna lämmitetään ja pulahdetaan järvessa vielä kesän päättäjäisiksi. *toivon mukaan*. Mökki on ihan tässä oman kunnan alueella, eikä ole tarkoitus jäädä yöksi (vaikka sieltä käsin voisi käydäkin eläinten iltatoimet hoitamassa). Mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää!

Esikoisen rintamalta ilahduttavia uutisia, kun on havahtunut koulunumeroiden nostamiseen. Se oma tiedostaminen siinä onkin se a ja o. Jälleen kerran syvä hengenveto ja helpottunut puhallus ulos.