Olemme olleet paljon ulkona, siivoilleet pihaa ja sitä ainaista hevostallia...

Olemme myös nauttineet vielä luonamme viipyvistä auringonsäteistä

Muuten onkin ollut työntäyteistä. Enkä oikeastaan edes tarkoita näitä kotitöitä, joita tietenkin riittää aina vaan. Arvanette kai, että Esikon tiimoiltahan sitä työtä on ollut, ihan hieksi asti ja emme ole suinkaan olleet edes ainoat hikeänsä vuodattaneet - jaettu hiki on vähintään kuusinkertainen hiki, sen voin kertoa. Tästä asiasta riittäisiä porua varmaan viisi vuodatuksellista, mutta jätetään ne nyt kertomatta. Olkoot tuolla, sieluni pikku repussa.

Nää kaksi muuta tyttölastani ovat pompsottaneet hevosten selässä oikeastaan koko viikonlopun.  Ratsastustallilla ja omalla tallilla ja naapurintytön keppihevostallilla on aika vierähtänyt aamusta iltaan. Ovat nekin jo niin isoja, katsoin ihan hämmästyneenä kun väänsivät eväitä reppuunsa ja lähtivät, että siinä ne mun taaperoni menevät yksi (tai tässä tapauksessa kaksi) kerrallaan maailmalle päin. Pojat hyörivät vielä täällä jaloissa ja pitävät "luppo"ajankin tarpeeksi vireänä, ei sen puoleen että olisi jotain ajanvietto-ongelmia. No ovathan nuo kaikki vielä lapsia, etten minä sitä. Tuntuu vaan että kerralla tapahtuu niin paljon ja monelle. Positiivista tietenkin, mutta haikeaa se on silti *ainahan me äidit ollaan tippa linssissä hymyilty*.

Pohjan vaihto on aiheuttanut monelle mielleyhtymiä herkkuihin, mä itse ajattelen kokoajan kahvia... lieneekö piparintuoksu nenässä kunhan tässä sesonki vaihtuu seuraavaan? Fonttia en ajatellut vaihtaa jos vaan mitenkään saatte tästä selvää, minusta tää sopii tähän ja on alkuperäisen pohjantekijänkin siihen laittama.