Olinko mä väsynyt? Kerhoiltiin oikein urakalla, mammat siellä huusi "misä sää oot ollut" ja kun mä sitten esittelin itseni (uudelle ihmiselle siellä) ja sanoin myös tulevasta perheenlisäyksestä, niin mammat nyökytteli: nyt me tiedetään misä sää oot ollut....*hah hah* Joskus ennen joulua oltiin viimeksi ja tuntui että kaikki skiditkin oli kasvaneet ihan metrin ainakin. Huih. Niin kuulemma meidänkin pojat. Ilmankos housunpuntit ei meinaa riittää alas asti kummallakaan...

Kerhon jälkeen tein uuniin kiusauksen ja kuvittelin että tästä se lokoisa elämä alkaa... ja ihan niin ei käynyt. Kaikki vinisi jostakin, Ilari ei halunnut syödä (mikäs SILLÄ on) ja Asserikin nieli kuin kiviä olisin sille syöttänyt. Onneksi Ansu sentäs koulunjälkeen veteli lautasellisen etten ihan alkanut epäileen omia makunystyröitäni. Mutta uudelleen kokkailuksi meni, ettei kaikki sata jugurttia jääkaapista hupene kerralla nälkäisten mahoihin.

Ja sitten mentiin vielä luistelemaan. Olis vaan joku voinut sanoa että siellä on kamala viima, mää jäädyin naamasta hetipaikalla ja yritin sitten irvistellä naamajumppaa niin että metsäelukatkin rynni pakoon. Asseri oli luistimilla ekaa kertaa ja uskomatonta että se ville-vallaton meni siellä tyynenä ja tasapainossa. Kehuin kovasti, vielä ukollekin illalla että isänsä lahjat on. Mä mulkkelin pienenä ilmankin luistimia mennen tullen... Tunti häärättiin siellä ja sitten kotia syömään ja saunaan. Tai toiset meni saunaan, eräs jäi jalkapohjahaavansa kans sohvalle täriseen. Kurkkasin sitten sitä haavaa ja mitä kummaa! Se oli mennyt umpeen! Edellispäivänä oli vielä ihan auki. Nyt ei ollut edes arpea! Kummallista, upeeta ,mutta kummallista. *säteilee kun pääsee saunaan*

Nyt tarvis tarttua imuriin kun tulee pikkuvieras. Äiteensä kera, mutta silti. Ei tarvi tukehtua meiän pölypalleroihin ihan ensihengenvetämällä.