Ja hengissä siis ollaan. Oli liukasta mutta vaihtikin oli pieni, siksi se 15km tuntui pikaksen pidemmältä matkalta, varsinkin kun joka mutkan jälkeen tuli mutkasta varoittava merkki. Joku yksinäinen traktorimies katsoi ihmeissään mikä autokaravaani oikein tulla rämisteli hänen (?) metsäänsä pitkin... No, sinne jäivät lapset opettajansa kera, tunnin päästä lähden taas hakureissulle. Se menee jo rutiinilla.

Ilarilla oli yöllä kurkunpääyskää, mutta nukkui silti suht hyvin, nukkui autossakin kun tultiin: mennessä toki piti seurustella koulutyttöjen kanssa. Kaapittiin aamulla ennen lähtöä autosta isoimmat moskat pois, mutta ei nähtävästi tarpeeksi, koska yksi oppilas kyseli uteliaana koskas aiotte autonne oikein siivota. Mitäpä siihenkin sitten sanoisi?

Ilma on sopivan kuivakka, hevosetkin naattii (tai ainakin oletan niin, tosin eihän niistä ikinä tiedä) ja koira mennä lipsuttelee pitkin pihamaata kun kurvit vähän meinaa mennä pitkiksi...