Ulkona on taas taas muisteluilma. Taivas on kirkas ja korkea, silti aurinko ei paista suoraan vaan sieltä jostain kannen takaa kajottaen, enteillen kuumaa ja häikäisevää päivää. Mutta vielä on aamu, raikas, kostea, tuore, tuoksuva. Vesi liplattaa.

Tuo aamu on nyt täällä ja on ollut monesti ihan rahvaanomaisella kanarialla. Rakastin niitä aamuja. Käveltiin pari kilometriä pitkin rantaväylää ,kohti sitä yhtä restauranttia, josta sai kunnon kahvia aamuherätykseksi ja lapsille muikeat jäätelöannokset. Parin ensimmäisen kerran jälkeen kaikki oli meille jo valmiina kun sinne saavuimme : näkivät jo kaukaa tulomme ja alkoivat väsätä annoksia valmiiksi. Liikkeellä oli siihen aikaan vain innokkaita lenkkeilijöitä ja eri suuntiin kiiruhtavia paikallisia; niin ja me.

Jännää, että mieskin nimenomaan totesi yhtenä aamuna, että ihan kuin aamu teneriffalla. Niin ne muistot kantaa! Olen todella ilahtunut, että mieskin kantaa niitä aamuja muistoissaan mukana.

Tänään menen sitten elämäni ensimmäistä kertaa nypityttämään kulmakarvani, ne raasuparat jotka tossa silmien yläpuolella yrittävät jotenkin muka kasvaa vielä. Minulla on aina ollut tosi heiveröiset ja vaaleat kulmat, mutta menköön nyt kun kerran mahdollisuus tarjoutui. Seurakunta järjestää naistenpäivän, jossa on hieroja, jalkahoitaja, kosmetologi ja parturi tekemässä kaikkea kivaa pikkurahalla (srk kustantaa suurimman osan) ja vielä on lastenhoitokin järjestetty siksi aikaa kerhotiloihin! Vau! Harmi vaan, että kun sain varauslistan käteeni, niin kaikki mulle sopivat ajat olivat menneet hierojan osalta ja parturikin muuttui sopimattomaksi ajaksi, mutta pääsenpä sinne kulmien nypitykseen! Pitäkää peukkuja, etten huuda ääneen mitään epäkristillistä... [Ja kyllä, aion hylätä lapseni hoitoon sinne noin vaan, Oliverinkin. Asiaa pehmentää kylläkin paikalle suoraan koulustaan tepasteleva esikoinen, joka ottaa kuopuksen turviinsa jos hätä on suurin...]

By the way, esikko haki itselleen tet-paikan, toimeliaasti ja ihan itse. Ja kaksi muuta likkaa kärttävät sponsorirahoja unicef-keräykseen, Julia painotti että ainakin rokotuksen verran hän haluaisi tienata (8e). Hienoa, että täälläkin osallistutaan tähän, eipä ole ennen osallistuttukaan kun meikäläisen lapsi on tuolla koulussa ollut. Nuoren Suomen liikuntaseikkailu on taidettu tältä vuodelta jättää, kun ei ole lappusia näkynyt, se on ollut meidän lapsista aina tosi kivaa  kerätä niitä rasteja liikkumisesta.