Ihanan helpottavaa että tuo kodinkonekatastrofiloma loppui. Tosin mustaan kahviin alkaa jo tottua, jälkimaku ainakin on hyvin _kahvinen_ ! *ja nyt odotellaan sitten sitä korjaajaa*

Hannan blogissa oli noloin-juttu-paljastus-meemi ja kun naureskelin ensin muiden nolouksille, niin huomasin että mitään NOLOINTA en edes osa itseltäni määritellä, koko elämäni on yhtä tilannekomediaa toisensa perään!

Tässä yksi: minulla oli sellaista "hienoa" laiskannaisen meikkivoidepuuteri yhdistelmää, joka laitettiin puikosta naamaan, sellaisiksi viiruiksi tiettyihin kohtiin (poskiin, otsaan, leukaan) ja siitä sitten leviteltiin paremmin naamalle ja suit sait oli prouva valmis ulkomaailmaan. No, vuosia sitten, aamutouhuissa, aloin tätä toteuttaa ja samalla laittelin lapsia valmiiksi. Ajeltiin kerhoon ja kauppaan ja ties vaikka minne, kunnes kotiin tullessa huomasin kauheuden peilistä: mulla oli naamassa ne pelkät viirut niinkuin jollain lastenkutsuilta karannella inkkarilla! Olin siinä kiireessä unohtanut levittää ne ja kukaan, KUKAAN, ei ollut viitsinyt mainita asiasta.....

Toinen, vähän kansainvälisempi nolostuminen : oltiin perheen kanssa -vuosia sitten tämäkin- lomareissulla ja jossain lentokentällä odottamassa konetta. Kuljeskeltiin ja häärittiin ja mieli oli hyvä kaikilla. Sitten suurista ikkunoista alkoi näkyä hieno sateenkaarenvärinen jumbp laskeutumassa kentälle ja kaikki tietenkin sitä suureen ääneen ihastelivat ja ihmettelivät, myös minä ja silmät kirkkaina lähdin kulkemaan kohti ikkunaa--- PAM! Pläjäytin niin täysillä päin läpinäkyvää pleksiseinää kuin ikinä ihminen vaan voi. Ja kaaduin vielä oikoseen siihen selälleni, kute kunnon sketsissä kuuluu. Minulle tyypilliseen tapaan nauroin ihan hulluna, pitelin otsaani ja nenääni ja ihmiset kiskoivat ulkomaata papattaen minua ylös ja minä vaan hihittelin ihan hysteerisenä. Mies kuikuili jostain väkijoukon hälvettyä mua ja anuroin että akto nyt kun mun (aurinko-)rasvaisesta otsastani jäi oikein jälki siihen pleksiin. Ja oli hauskaa. Tässä vaiheessa väki oli siirtynyt jo peremmälle odottamaan oikeaa konetta ja mekin lähdettiin sinne -PAM! Jostain helkkarin syystä kävelin taas sitä pleksiä päin entisen toistolla ja nauroin entistä hysteerisemmin, etten meinannut päästä lattialta miehenkään kiskomana ylös... Että kuinkahan moni matkustajista mahtoi ajatella a) hulluja nuo suomalaiset lomalla b) puheet suomijuopoista ihan täyttä puppua, selvinpäin ne vaarallisimpia näyttävät olevan ainakin itselleen...

Nyt pitää miettiä mitä sitä tekis ruokkiakseen lapsensa tänään. Hevoset laiduntavat tuolla absurdissa maisemassa. Ilma on kuin linnunmaitoa: lempeää ja utuista, linnut laulavat ja kevään haistaa ja melkein maistaakin. Vaan maassapa on lunta paikka paikoin.