Otsikkoon kuuluvaa ohjelmaa luvassa tälle päivälle. Sinne tänne suhaamista aatolla ja luultavasti suomenkielen ihanuuksien ihmettelyä pikkulapsosten kanssa, kuten viimepäivinä muutenkin.

5 (ja puoli)-vuotiaalla on ollut tapana tehdä kysymyksiä    j-o-k-a     a-s-i-a-s-t-a .... Kuten: "kumpi on isompi luku 45 vai 55?" ; johon minä "55". "Ai MITEN NIIN??!!", tivaa poika kulmat rypyssä. Puhumattakaan näistä miljoonista "kumpi voittaa" -kysymyksistä. Ja kaksi vastapuolta on yleensä örkkimörkkejä eli transformerseja tai muita bionicleturtlebikermice- kauhistuksia, joista mulla ei ole aavistustakaan kuka nyt oliskaan se vahvin... Tähän kumpi voittaa - kategoriaan voi ihan hyvin kuulua myös värit

[Oletteko koskaan ajatelleet kumpi voittaa, sininen vai punainen? Vihreä vai ruskea? Ja se tarkentava kysymys perään: miten niin?? Miettikääs...]

ja keittiökauhat, hammastahnat, lapiot, autot (aina samaa kokoluokkaa olevat mutta eri oloiset), kasvikset, äidit. Mahdollisuuksia on ääretön määrä, kuten on lapsen mielikuvitustakin näköjään.

Kävin eilen sitten siellä kaupassa ja ostin tummaa sokeria, luomumysliä ja lapsille lyijärit joissa on eläinhahmot päissä. Myyjä oli ilahduttavan asiantunteva ja mukava (ja rento) ja ilokseni sain käsiini vielä lappusen jossa kerrotaan kaupalla olevasta koko perheen tapahtumasta lauantaina. Osuu kyllä päiväunien aikaan, mutta voihan sinne mennä muulla kokoonpanolla kuin tuolla kaksivuotiaalla. Vai voiko *virnistys* Niin rohkea en ollut että olisin ostanut africafeta tai rooibos -teetä, ensimmäistä ihan pinttyneen kalkkismieleni vuoksi (kahvi, hyvä kahvi, on pyhä asia) ja toista sen vuoksi että näköjään pelkään hiukan kaikenlaista yrttihommelia noin äkkiseltään, kun kerran imetänkin. Enkä ehtinyt siinä kiireessä tutkia tuoteselostetta sen tarkemmin, myyjä kyllä kertoi teen olevan sellaista mieltä ja vatsaa rauhoittavaa. Ehkä joskus. Kaikkea mielenkiintoista olisi ollut paljonkin, mutta kuka käski mun mennä sinne ennen kyläilyä, jolloin on siis aikataulut??!! Tyhmä minä. Mutta mielenkiintoinen pieni puoti.

Tänään piti mennä käymään kaupungissa ja hakea kaikkea freesiä kaapit täyteen - pelkkä porkkana ja kaali alkaa maistuun jo porkkanalta ja kaalilta... Siihen en toivottavasti sorru, että alan sössimään kermaa joka kasvisruokaan, mulla on kyllä terveysnäköpointti myös tässä ruokailussa takana, ei vaan maailmalla vallitseva tila. Niin, sinne kaupunkiin taitaa olla hankala mennä, kun mies soitti että joku iiiso rekka oli perävaununsa kaatanut  tuonne lähiristeykseen ja sanoin että kun sitä aletaan siitä nostaan niin tarvitaan semmoista kalustoa että tie on varmasti aikansa poikki. No kah, just muuten hokasin, että vähän kiertämälllä pääsen eri reittiä *hyvä minä!!* Tarvinnee mennä jokatapauksessa sieltä kiertotietä ettei tarvi palata ees taas sitten.

Illalla on srk:n lähetystorin suunnittelua, lastentorin puolta. Kai siellä jotakin ongintaa ja askartelua, sekä lasten leipomien pikkukakkaroiden myyntiä kehitellään, kuten ennenkin. Sain jo esikoisen värvättyä itse hommiin puolestani , kun tuo Onniponnikas kuitenkin vaatii minun huomiotani vielä paljon. Viuluviikarilla on tunti tänään illalla juuri samaan aikaan kuin tuo kokous ja tietenkin eripuolella valtakuntaa, saa nähdä miten jako kahteen onnistuukaan. Ihania nää opettajan syistä johtuvat muutokset tunetihin, joista ei paljoa kysellä. Ne vaan sanellaan.

Esikoinen kotiutui yöllä väsyneenä mutta onnellisena, oli ollut superupeeta, mahtavaa ja ääni mennyt kiljuessa koko Tokio Hotelin esiintymisen ajan. *jaa oliko se niin hyvä, mutisee tää mamma*  Olivat julkkiksiakin bonganneet, mm idolsista tutut Panun ja Nissen. Hiukan eri kaliiperia kuin viimevuotinen Riitta Väisänen :) *ei Riitassakaan mitään vikaa, hevosnainenkin vielä!!* Mutta tyttölapsia ihastutti nuoretmiehet enempi...

Näyttäs olevan syksyn pilvet roikkumassa taivaalla, tummat ja märän näköiset. Mutta silti kirkas aurinko häikäisee.Taidetaan kirmata pihalle vielä ennen sateen roimavoimaa.