Riskillä täällä vaan istuskeleen enkä ollenkaan tee sitä mitä pitäisi. Pojilla on perhekerhossa valokuvaus aivan pian ja mä en ole etsinyt hyviä yhteensopivia vaatteita kellekään, saati edes herättänyt Asseria. Luotan kohtaloon, eli kai me taas ehditään ja keritään, naamat punaisina niin terveen näköisinä sitten killitellään kuvissa...

Mun juttuni taitaa liittyä aina jotenkin ...hmm... tuonne peräpään asioihin (siinä vaiheessa kun mä alan omastani kertomaan niin laittakaa joku sulku koneelle!!!), mutta pakko taas kertoa mitä tuli yö tehtyä. Kissa meinaan (tää hienohelma-herra-virtsakivi-ongelmainen) ei ollut päivän aikana tehnyt MITÄÄN hiekkalaatikkoonsa, esikko aamulla sen tyhjäsi ja sen jälkeen nothing. Että mä taas otin pultit, kävin kokoajan kyttäämässä laatikkoa -ja kissaa- ja puristelin sitä mahan alta oletetun virtsarakon kohdalta, mutta mä mitään siitä möllykästä tuntenut, että oliko siellä täysinäinen rakko vai ei. Mutta ei ainakaan päästänyt harrikka-murinaa mulle, joten ei ainakaan kipeä ollut. Vielä. Iltamyöhäänkään ei mitään tuotosta vieläkään ja mä jopa etsiskelin toiveikkaana muista paikoista olisko tehnyt jonnekin muualle - ei. Yöllä mä sitten kuulin että hiekka krapisi ja lähdin heti kännykkä taskulamppuna tarkkailemaan tilannetta: sitähän ei saa siis häiritä kesken kaiken, tai lopettaa vallan, ja mun täytyi siis nähdä tuliko ja mitä tuli ja kuinka helposti tuli. En ihan ehtinyt paikalle ensmäisellä kertaa, vaan haju oli jo jätetty ja kissa poistunut. Toisella kertaa tärppäsi: herra yllätetty laatikolta, vaan tuopa alkoi kurkutteleen mulle eikä tehnyt mitään. Ja taas mä palasin sänkyyn. Tätä jatkui läpi yön, kunnes mies sanoi että anna sen kusta rauhassa! Hyi kuinka brutaalisti sanottu ja vielä näin hyvää tarkoittavasta asiasta. Melkein itkua väänsin siinä, mutten sitten jaksanutkaan ja aamulla oli loota täynnä kaikkea mahdollista. Riemujuhlat voi alkaa!

Muuten meni päivä eilinen ihan silleen normisti, yöjuksuni takia olin ihan nuukkunen, mutta muuten kyllä toimin: ruokin lapseni ja elukkani ja naapurinkin lapsen. Kuskasin tyttäriä kuoroon ja takaisin kun mies maalasi tallinseinää. Ja vain miehille voi käydä näin: Asseri oli isänsä mukana hommissa tallilla ja pissihätä oli yllättänyt, koittivat sitten puskaan sohotella. Jossain vaiheessa oli tullut takerrus housunpuntteihin ja mies oli mennyt auttamaan poikaa, joka taas kumarteli ja kyykisteli ja koitti saada housujaan ylös - ja istuikin maalipyttyyn jonka mies oli laskenut suoraan pojan taakse. *voi spede, seuraajasi on löytynyt* Iltapalapizzaa pupertaessaan poika vaan tuumaili että toi takapuoli on sitten ihan iskän syytä ja mä ihmettelin että mitä?? Poika vetäisi housut alas ja esitteli punamullanväristä takalistoaan.

Antakaa mun kaikki kestää ja vielä lääkärinneuvolakäynti tulossa. Miten mä selitän tuonkin.