Tulipahan nukuttua, menin jo illallakin ennen kymmentä koisimaan, kun en vaan jaksanut enää sohvallakaan pilkkiä. Eli unitauti vaivaa edelleen - ja edelleen olen aika väsynyt herätessänikin, mutta kahvilla saan itseni käyntiin. Onneksi.

Mies lähti töihin järjestely-talkoisiin ja mun piti oikeastaan näpytellä pikkujouluilmoitus koneella, jotta saisin sen sitten töissä ilmoitustaululle lykätä, mutta tähän mä tietty jymähdin *heh*. Lasten kans suunniteltiin leipomista, kun mun ranteenikin on taas siinä kunnossa että saan taikinan vaivattua. Tänään ei ole balettiakaan, joten aikatauluista ei tarvitse välittää mitään. Baletinope muuten viestitti viikolla että tuo tytöille tossut seuraavalle kerralle, olivat niitä sovitelleet siellä ensin vanhoilla tossuilla, jotta tietää oikean koon. Kätevää, kun asutaan kerran täällä sivistyksen takamailla, että palvelu pelaa näin hyvin - ei tarvitse koko ryhmän lähteä matkusteleen isompiin kaupunkeihin (no kyllä mä vaan olisin Tampereelle voinut lähteä...).

Meidän Viu-koira on omituinen, kirjaanpa senkin nyt tähän ylös. Entinen rohmuahmatti suhtautuu varauksella kaikkeen sille tarjottuun, nuuhkii  tuttua ruokaansakin ennen kuin haukkaa. Mä siis kiinnitin tämmöseen asiaan huomiota jo parina päivänä ja mun mielestä se on outoa. Toivottavasti sillä ei ole nyt mitään.

Viu, kesä"karvoissa" eli vetisissä sellaisissa :)