Noh, joku tauko pisaroissa näyttää nyt olevan. Kerkiää sopivasti keräämään taas pilviä siiheksi kun menen koluamaan sunnuntaiaukiolokauppoja Ilari kainalossa *huoh, jo etukäteen*. Mies lähti töihin kolmen keskimmäisen kanssa, enkä viitsinyt sitten alkaa marisemaan kuinka mun pitää päästä kaupoille ilman käsipainoa, koska ei se ole helppoa keskittyä töihinkään kolmen vilpertin kolutessa toimiston nurkkia...

Eilen oli puhti päällä, ensin tosin tökkivä aamu: etoi niin että  voe taivas. Käytiin rautakaupassakin (tietenkin, sinnehän naiset haluaa lauantaiaamuisin) ja kökin siellä jakkaralla ja tuijottelin jotain porakoneläjää. Ruokakauppaankaan en halunnut, tyhjä vatsa ja ruuan hajut - huono yhdistelmä. Tyttöjen ratsastuksen jälkeen sain jostain ihme puhtia ja aloin siivoomaan! Keittiö kiilsi kaunniisti - hetken. Sitten innostuttiin leipomaan ja vähän jauhot pöllysi, ihan vähän vaan :) Tehtiin korvapuusteja Ansun kanssa ja muut tulivat porukkaan mukaan kun oli pipareiden teon aika. Joululaulut raikasi ja kynttilä lepatti- se joulun tunne syntyy juuri näistä hetkistä. Innokkaista ilmeistä, napsituista piparitaikinanpalasista, huudahduksista ja nauruista. Ja piparin huumaavasta tuoksusta.

Puhtiolo jatkui iltaan asti ja jaksoin katsoa sadan viidennenkymmenennen kerran sekaisin marista.

Nyt on vähän töhkö olo, kaipa se tästä. Appelsiinimehua ja kurkkuleipiä niin johan jaksaa taas!