Kiitos edelleen kommenteista, pala tulee kurkkuun niitä lukiessa. On se mukavaa kun on ihmisiä hengessä mukana, se tietous siitä oikeasti kantaa!

Meidän poppoon-sukuhaaran-kylänpuolikkaan elämästä saisi aikamoisen seikkailuromaanin, se on silkka fakta että tosielämä peittoaa tarun mennen tullen. Meillä on ollut tuohon Asiaan liittyvää ja liittymätöntä tohinaa niin paljon, että kyllä jo riittäisi. Terveysongelmia sukulaisissa (mehän ne hoidetaan, eikö niin? joutessamme...), terveysongelmia kotopiirissä (lapsilla silmätulehdusta ja itsellä varmaan jotain vatsahaavanalkua mitälie, kun ei maha kestä mitään ruokaa kohta enää ilman kamalia polttoja) ja murkkutoilailuja potenssiin triljoona. Mutta ei se mitään, kyllä me selvitään, pakkohan meidän on ja jotenkin siis ainakin. Ei voida vaan lakata olemastakaan olemassa *heh*

Mun on olo aika positiivinen itseasiassa, tai lienee liioiteltua sanoa noin, mutta sanotaan että rauhallinen. Olen suunnannut energiani ja huomioni niihin asioihin jotka tuovat paljonkin mielihyvää : lapsiin ja pihanraivaukseen. Nytkin jotain alennusperennoja ostin ja kunhan multakuorma tulee niin alkaa istutus.  Pihapolulle kiviäkin on hankittuna ja niiden sijoittelua pitäisi luonnostella - kyllä tässä on kaikkea mukavaa siis tiedossa. Lapset touhuavat hommissa mukana, nimeävät kasveja (siis Nimillä, kuten Amanda ja Kaija -kukkaset....) ja aika kuluu humauksessa. Eilen tais olla puoli kymmenen illalla kun mentiin iltapesuille - siis pieninkin! Oli kyllä lämmin iltakin.

Pikkupupuset laitettiin ulos myös isompien "naapuriin" ja siellä on nyt niin pörheetä ja tirheetä porukkaa että. Isommat möllöttävät muka muhkeina ja katsovat ylimielisenä pikkuruippanoita, jotka ovat taas suhteellisen lunkeja kavereiden ja kylänmiesten tullessa katsastelemaan ja saavat näin kateutta aiheuttavia voikukanlehtiäkin enemmän. Ilari on kaikkein kovin hoitamaan ja vaan katselemaankin pupujen touhuja. Koiran lisäksi (joka jaksaisi kyllä kytätä niitä vaikka hela dagen).

Töissäkin olen nyt käynyt ja kotonakin niitä työ-töitä siis tehnyt, kun mies on lomalla kerran. Kaksi plikkaa onkin mummulassa yökylässä (on sitä odotettukin!!) ja esikko töissä päivisin. Heinänkaatoon kun vielä pääsis (ja paalaamaan tietenkin myös) niin vois jotain reissua alkaa suunnittelemaan lasten kanssa.

Muuten tässä mennään päivä ja hetki kerrallaan, ihan hyvillä fiiliksilläs en puoleen, että miestä purkauksensa kovasti kaduttaa ja mä tietenkin ikuisena kotipsykologina yritän ymmärtää...