Olen aloittanut niin monta kertaa kirjoittamisen (päiväkirjan, blogin, kirjeen,...) enkä ole sitä ominta paikkaani vielä löytänyt. Olisiko tämä se? Aika näyttää...

Aamu alkoi ankeasti, kurkku kipeänä ja koira sisälle lörtsineensä. No, tuolla on näköjään (TAAS) juoksut, joten tämä menee niinkuin historian kirjoissa: aina ensimmäisenä vuotopäivänä käy näin. Älkää vaan kysykö miksi, mistä minä tiedän, ei minulla ennen ole narttukoiraa ollut ja tämäkin yksilö vasta vuoden ikäinen ja jo kolmannet juoksut melkein yhteen putkeen (alkaen loppukesästä). Huh. No, siistihän tuo on, ei tiputtele lattialle, mutta kun on niin masentunut ja apea, että ukko armas meinasi ensimmäisellä kertaa viedä sen päivystykseen! Oli aivan varma että on syönyt jotain myrkkyä ja laisttunein katsein teki siinä kuolemaa... No ei sitten ollutkaan. Vaikea tuota vaan oli havaita, kun ei tosiaan tipan tippaa missään. Ja omistajat vähän henkisiä blondeja :)

Silkohapset taiteilivat ensin aamun (näin tehdään aina kultturelleissa kodeissa, toim huom) ja kumistelivat nyt yläkertaan tappelemaan, eikun siis leikkimään. Kuopus, joka vasta on 1v ja rapiat, ei vielä mennyt perässä (kun ei päästetty), mutta taaperoi täällä minun ilonani pitkin alakertaa. Esikoinen on siellä missä yleensä aina jos annetaan: nukkumassa. Kyllä ne murrosiässä nukkuvat kuulkaa, jos se yhtään lohduttaa valvottajavauvojen äitejä.

Kurkkua kaihertaa joku flunssanpoikanen, muutenkin jotenkin kireä olo- fyysisesti tällä kertaa. Ihan kuin turvottais ja varmaan turvottaakin. Ja kuukautiset tietenkin alkamassa *huokaus*. Meillä on yritetty Kuutosta tulee-jos-on-tullakseen -menetelmällä iät ajat, mutta ei vain ole tullakseen. Tosin pitkä imetyskin sekoitti hormonitoimintani varmaan miinukselle, joten ehkä se tästä hyrähtää käyntiin sekin. ihan kiva tietysti jos mieskin olisi joskus paikalla, kuulemma sitäkin siihen tarvitaan *virn* (miten niin vinoilen että on työreissussa taas kerran...).

Jaahah, kuopus haluaa syliin ja minähän otan, ilomielin!

Tunnelmakuvana karvaturpien kosketus jota pehmeämpää saa hakea