Näinhän se aina menee. Siis aina. Kun jotain päästät mieleesi tarpeeksi monta kertaa niin johan pamahtaa. Minä nimittäin puhuin jo yhdelle luottoystävällekin - ainoalle joka raskaudesta tietää- että onkohan kaikki mulla kunnossa, kun ei ole sitä jäätävää pahoinvointia, niissä megaulottuvuuksissa siis kuten yleensä. Ja tiedättehän mitä SITTEN tapahtui.

Perjantaiyönä se alkoi jo, oksentelu. Jatkui pitkin perjantaita ihan iltaan asti, jolloin menin koululle talkoisiin järjestelemään lauantain puuhatapahtumaan. Ja mitä siellä olikaan tehtävänä? Kantamista. Muutama porrasväli yläkertaan, sellaisia mattorullia ja vanerilevyjä. Puuskutin, laahustin, läähätin ja yökin, pelkäsin kokoajan että pyörryn, mutta eipä ollut muutakaan väkeä tarjolla auttamassa. Muutama nainen laittoi arpajaispöytää, mutta eivät olleet kai ruumiillisen työn tekijöitä. En olisi ollut minäkään, mutta kun en mitään tekosyytäkään keksinyt ja sitä oikeaa en halunnut sanoa. Härveleitten rakentaja oli kyllä itse niin ahkera mies että en olisi voinut jättää häntä aivan yksin sinne raatamaan, joten ihan mielelläni minä tein. sen minkä pystyin. Naamanvärini tosin saattoi olla aika kirjava!

Kotimatkalla oli pakko hoippua kauppaan ostamaan virvoketta ja hetken tasaannuttuani alkoi henkikin kulkea taas normaalisti ja loppu hyvin kaikki hyvin!

Torstain glögitarjoilu kaupassakin sujui oikein hyvin, väkeä lappasi hetken aikaa niin että olo oli kuin aku ankalla jolla niitä käsiä on joskus seitsemänkin *virn* Kanssaihmisistä oli varsinkin hauskaa kun ajelin kauppallepäin tonttulakki päässä ihmisille heilutellen... Pukin kanssa vaihdettiin välillä tilannetiedotuksia väenpaljoudesta (pukki lahjoi lapsia jo pihalla) ja että eipä ollut ainakaan kylmä.No eipä.

Lauantain puuhasysteemi sujui kuin rasvattu salama, lapsia riitti ja hauskaa oli. Ehdottomasti ensivuonnakin järjestetään. Olispa vaan lunta, niin saisi kaikkea piha-aktiviteettiakin laitettua pystyyn.

Sunnuntai alkoi kirkolla, Ansu ja Julia lauloivat kuorosta siellä ja olipahan mukava kuulla se Hoosianna ihan oikeana päivänäkin, kerrankin. Iltapäivällä iski uupumus, esikko oli ratsastuskilpailuissa (viides, hyvä!) ja sen maailman ainoan kerran kun siihenkin flunssa iskee niin se oli nyt. Mutta sitkeestipä meni. Oli tosin lauantainakin jo toimitsijana koululla ja silloin jo kipeä. Kiltti tyttö mulla.Vähän liiankin tunnollinen, välillä...

Maattuani puolenpyhää sohvalla järkyssä päänsäryssä ja yökötyksessä (ja hallelujaa, mies teki uunikalaa ja perunaa, kuskasi lapsia ja haki mulle kyntteliköt valmiiksi aseteltaviksi ja lahjoi vielä vihreillä kuulilla. Vähät siitä että en niistä edes tykkää, mutta ajatus oli kyllä hieno:D ) virkistyin illaksi ja koristeltiin koti kynttilöin ja herkuteltiin pikkujoulun kunniaksi. Mukavaa, lämpöistä ja läheistä.

Tänään on edessä mummun kuskaus fysioon ja yksi viulutuntikeikka. Tulis nyt sitä lunta.Edes sentti. Ok? *pyytää *