Mulla ei ole oikein mitään sanottavaa, mitä ei vois lukea jo edellisistä ja sitä edellisistä ja sitäsitä edellisistä postauksistakin.

Ai niin, oltiin me hiihtolomareissussa! Käytiin sunnuntaina kantamassa rahamme Särkänniemen Delfinaarioon ja Akvaarioon! Oli siis oikeesti tosi kivaa, näytös oli jälleen kerran hieno ja kaikki kuopusta myöden katsoivat silmät suurina kun "iso kala hyppää" (tätä Ilari on meillä hokenut siitä lähtien). Jostain syystä mies on kala-ihminen, siis akvaariokala-ihminen ja on tartuttanut tämän intohimonsa lapsiinkin jo pienestä pitäen. Minä sitten kuljen mieluusti mukana vaikken kamalan suuria kiksejä saakaan itse kaloista - lasten riemusta ja mielenkiinnosta kyllä! Asserikin, joka ei sentäs vielä osaa lukea, tiesi kalojen lajeista paljon niiden ulkonäön perusteella. Emmäävaan... No, kivaa siis oli ja päivä kului rattoisaan. Illalla käytiin vielä kotiseudulla naapurikaupungissa ravintelissa syömässä, siinä ne meidän lomailut sitten olikin tiiviisti yhteen terveeseen päivään pakattuna.

Meillähän oli siis lauantaina Oliver puklari-ökläri , eli tuli se tauti siihenkin. Vedin kuvitteellisen rastin seinään ja toitotin että NYT on sitten KOKO perhe sairastanut tän varmuudella. Jes.

Sunnuntain ja maanantainvälisenä yönä oli taas vilkas vessaliikenne. Mä heräsin siihen että ihmettelin mikä jyskyttää. Mun sydän! Niin kamalaa jyskettä ei ole ikinään pitänyt! Ihan kamala olo. Makasin siinä ja ihmettelin miehelle että kuolenksmä vai mitä tää on kun jyske kiihtyi ja kiihtyi ja kiihtyi ja hikikarpalot valui pitkin poikin. Vaikka en siis liikahtanutkaan. Mies käski mun nousta (että pystyksä nouseen, se sanoi) ja kun nousin niin yrjänä lensi samantien. Ja mies kaahasi heti perässä mun ohi vessaan. Eilispäivän aikana tuli tokaluokkalainen koulusta tullessaan tosi väsyneen näköiseksi ja yrjösi. Illalla seurasi Asseri perässä. Tää on niinniin niiiiiin mielenkiintoista.

Ja koirakin karkasi yöllä, siis ihan omaan pihaan vaan, mutta oli siis avannut ulko-oven ja jättänyt sulkematta. Oli hiukan holotna alakerrassa aamulla. Luulis että pöpöt kuolee tolla pakastamisella.

Mulla ei ole siis mitään muuta sanottavaa, taaskaan, vieläkään.