Mulle maanantait viimeaikoina ovat olleet ihan kivoja, ei ole tehnyt tiukkaa nousta - tai sen tiukempaa kuin muutenkaan *heh* Mutta tänä aamuna oli lapsilla hankalaa. Asseri nukkuu vieläkin, Ilari heräsi puolivahingossa vissiin, kun mä liikahdin niin poika pomppasi pinnasängyssä pystyyn ja kiekaisi "äithi"  (lappilaisten sukhua?) ja nappasin hänet syliini. Julia makasi kuin raato ja vasta kun sanoin että taksi lähtee aika pian niin kantapäät kopisten jymisti alakertaan. Mutta ihan hyvällä mielellä lopulta lähtivät, viimeistään tuo viileänkostea sumu ,joka meitä ympäröi, herättää lopullisesti tähän päivään!

Ansu ja Julia olivat lauantaina sellaisessa lastentapahtumassa koko päivän, siellä oli ratsastusta, mönkijäajelua, temppurataa, RUOKAA ja muuta puuhaa. Ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Esikko makasi puolikuntoisena petissä ja me miehen kanssa ajelutettiin pikkupoikia pitkin naapurikaupunkia - käytiin rauta-kaupassa (mies osti jonkun rissan), eläinkaupassa (panta tuolle jättihurtalle) ja lopuksi hampurilaisilla (jättipekoniaterian surkuyllätys: siellä oli paistettu kananmuna sisällä. mä en voinut syödä, saan vatsakramppeja). Iltapäivällä mies lähti Asserin kanssa kävelylle, olivat nähneet kaikenmoisia luontoilmiöitä tuolla joenrannalla: mm vihreän "hirmuötökän"(kuoriainen) ja suuria joutsenenkakkiläjiä :) Mä tallustin Ilari rattaissa ja koira hihnassa tietä pitkin ja poika simahti komeasti. Koira sensijaan ei. On kyllä tottunut olemaan auki jokapaikassa että tuijotti mua kokoajan anovasti että miksi hällä on naru kaulassa... Nauti siinä sitten ilmasta kun toinen tuijottaa!

Kotipihassa todettiin että kyllä se kevät on tullut: alkoi turisteja tupsahdella taas esiin koloistaan. Meinaan rantaapitkin taapersi sinnikkäästi joku nainen koiraa taluttaen ja tepasteli ihan pokkana pitkin meidän pihaa vaikka me seistiin siinä katselemassa. Paskatti koiraansa ja käänsi naamaansa aurinkoon kuin kunnon turisti konsanaan. Meillä oli suut auki hämmästyksestä, hyvä kun ei kevään ensiperhoset lentäny suoraan kitaan siinä ammostellessamme.No, tähän on periaatteessa totuttu, kerran kun tultiin jostain autolla kotio, oli meidän rannassa grillipaikallamme joku porukka makkaralla :)  Veneellä meidän ryteikköiseen rantaan tullaan useastikin ja käydään suruitta vanhassa ulkohuussissa, sitten katsotaan vinoon kun me seistään laiturilla naureskelemassa...

Hevoslaitumella kävijät ovat oma lukunsa, onneksi niitä laitumelle tunkijoita on nykyään vähemmän, tallinpihalla porukkaa käy sitäkin enemmän ja se ei sinänsä haittaa ollenkaan! Mutta onpa sekin järjenväläys nähty että nainen on ollut lastenrattaiden kera keskellä hevoslaumaa (!!) ja yksi typykkä samoin seisoi siellä pokujen keskellä ja syötti pokkana sokeria niille. Sanoi vielä käyneensä useana viikkona jo syöttämässä hepoisia. Mä sitten hienovaraisesti kielsin ja pyysin tulemaan pirttiin kahville, sinne ne sokeritkin saavat upota, ei hevosille...

Ihmiset ovat niin vieraantuneet eläimistä - ja tavallaan maaseudustakin- että eivät tajua niiden olevan jonkun ihmisen yksityisellä alueella ja yksityisessä omistuksessa, ei missään valtion yleisellä virkistysalueella. En minäkään kömmi kerrostalojen parvekkeille palotikkaita ihmettelemään että "ai tähänhän paistaakin hienosti tää aurinko, taidanki istahtaa kun on tuolikin valmiiksi" , saati että ottaisin omat koirani mukaan ja väännättäisin niillä köntsät jonkun pihassa! Surullista, mekin ollaan jouduttu kesäisin laittamaan portti tallille menevälle tielle, kun ei siitä turistitrafiikista tullut loppua: kaikki ohikulkevat tuntuivat poikkeevan sinne ja monet tosiaan meni laitumenpuolelle asti. Iloisena olen huomannut että paikalliset asukkaat ovat ottaneet hevoset erilailla vastaan. Ovat tulleet kysymään saako niitä käydä katsomassa aidan takaa ja tokihan saa. Hienoa jos niistä on ihan vaan olemassa olemallakin iloa joillekin! Ja nää narsistit nauttii vielä huomiosta...

Sunnuntaina oli Ansulla viuluesitys ja voi hitsi, mä olin tippalinssissä taas... niin ihanasti tyttö soitti ja vakavan keskittyneesti, kuitenkin pilke silmäkulmassa :) Kaikki muutkin musikantit olivat kehittyneet paljon joulukonsertista ja kasvaneet!

Eilen oli lapsiporukka (meidän ja naapurin) pihalla noin karkeasti ottaen aamuyhdeksästä iltakuuteen. Ansu siinä välissä konsertissa, ja kaikki välillä lohisopalla. Iltapäivällä väänsin pullataikinan kun mun mielestä talo kaipasi pullantuoksua ja litran taikinasta on jäljellä enää pulla. One pulla! Porukalle maistui ja Juliakin henkäili viisaaseen tapaansa että "äiti sä et enää vaan näytä kotimammalta, vaan sä OOT kotimamma" *se oli kehu* :D

Illalla porukka saunotettiin ja tanssiohjelman puolessavälissä porukka alkoi tipahdella :) Me katottiin miehen kans vielä  selviytyjät, ei käynyt kateeksi se viidakossa tarpominen...

P.S. Bordercolliemme Viun sisko Viiru menestyi eilen Tampereen Koiranäyttelyssä, vaaleanpunaisen ruusukkeen kanssa kotiutui *ylpeilee täällä menestyneellä sukulaisella* !!