Lauantaina muistaakseni kävin kirjoittamassa pitkät pätkät, mutta eipä nävy missään *höhhistelee*. Mitään maatamullistavaa tuskin kuitenkaan nyt katosi, vaan ihan normielämän jaaritusta. Nyt hyvin h-y-v-i-n lyhyesti uusintana :

-Sieltä Oliverin neuvolasta ei ole soitettu, vaikka kuinka odotin. Harmittaa jos se rokottaminen nyt vaan siirtyy ja siirtyy, koska meillä näyttää olevan nuharäkäkörnää ja kurkunpäänyskää muutenkin jatkuvalla kierteellä pikkuisissa.Koitan aktiivisesti olla ajattelematta tätä(kin) asiaa...

-Käytiin plikkoloiden kanssa siellä Elämä lapselle-konsertissa ja oli hienoa! Mä en voi muuta kuin hämmästellä sitä kuinka pienenpienet keskosetkin selviävät, heitä hoidetaan isoilla laitteilla elämän alkuun ja niin vaan heistä kasvaa iloisia ja elinvoimaisia lapsosia. Hartwall Areenan bussiparkki oli mielenkiintoinen kokemus, kun piti tälläisen urpotiinan suunnistajan osata kulkea sokkeloisissa tunneleissa kohti areenaa (no se nyt vielä meni) ja varsinkin takaisin (onneksi lapset ovat perineet isänsä suunnistajanvaistot). Tytöt (ja äiti) tykkäsivät olla siellä kattoon kohoavan tunnelman seassa, Juliaa tosin hiukan alkoi väsyttää ja kotimatka sujuikin mojovasti kuorsaten kummaltakin. Kotona miesväki oli pärjännyt mainiosti (tietenkin), tosin keittiön pöydän alta löytyi seuraavana päivänä nakki, joten jotain härdellinpoikasta oli vissiin ollut ruokailutilanteessa mukana *hih*. Suurin ihmetyksen aihe lienee se, että montako niitä nakkeja oli alunperin kun ei koirakaan ollut tuota viimeistä syönyt... *ei jatka asian tutkimista*

-Ilarin kerhoura jatkui edelleen menestyksekkäästi, tosin alimmaisena olleesta t-paidasta paljastui kolme reikää kotona ; "mää sain sasset!" No niinpä sait...

-Mies reissaili taas töiden merkeissä ja me puhjattiin elukkahommat hyvin, yhtenä aamuna jopa olin pikkupoikien kanssa tallilla ennen yhdeksää saanut kaikki hommat tehtyä. Tosin tästä aikaisesta madon nappaamisesta seuraa aina automaattisesti illan torkkuminen, mutta sitä vastaan taistellaan sitten kahvilla (äidille) ja omenoilla (pienille kouraan, niin taas kuluu vartti ilman hiiskaustakaan).

-Viikonloppuna oli aika karistaa flunssat pois ja tallustin tyttöjen ratsastuksen ajan lenkillä tunnin verran  pitkin metsäteitä. Koira oli mukana ja oli ihan ihmeissään kun joka mutkan takaa siellä keskellä ei mitään tuli ihminen ja koira. Oli muutama muukin lenkillä, heh, mutta kaikilla asianmukaisesti koirat hallinnassa joten ei siinä tullut mitään yhteentörmäyksiä. Lapsetkin ratsastivat puolet tunnista maastossa ja loppupuolikkaan maneesissa, ilma olikin omiaan juuri ulkoiluun - raikas ja kaunis. Sunnuntaina kävin pururadalla puurtamassa 6 kilometriä, kun lapset jumppasivat koululla. Ei muka (mulla siis) tuntunut missään, mutta illalla suihkujen ja syömisten jälkeen kun koitin lähteä liikkeelle, niin jalkojen tilalle oli ilmaantunut pölkyt. Ehkä oli hiukan liikaa tuo rynnistys taas yli viikon tauon jälkeen, mun vanhoille jaloilleni...

Nyt sitten aloitellaan taas arkiviikkoa, Ilarin kanssa pelailin jo muistipeliä (kolmevuotiaan omilla säännöillä, joissa onkin perässä pysymistä) ja Oliver tuossa kuljettaa ämpärissä legoja ja huutelee "ni" ja välillä "ahaa". Kovasti on siis turinoita meneillään, me muut vaan ei kuulla niitä "muita"...

Pitää nyt tännekin oikein kirjata, kuinka Asseri peittoaa mut kerta toisensa jälkeen muuttuva labyrintti-pelissä. Eilenillalla tosin olin jo aika likellä perässä, mutta en kuitenkaan tarpeeksi. Poika vaan totesi mulle, että "äiti sä voisit vaikka vähän päivisin tätä treenata". Milläs treenaat, kun pojan strategiat on aina mun siirtoni kumoavia!

Mukavaa viikonalkua...