Meidän Ilarilla on ihan oma sadattelusana, joka on ansiokkaasti levinnyt jo tiettävästi Valkeakoskelle asti käyttöön otetuksi. Sana on "hestipäplä" ja alkuperä on suoraan televiissiosta. Jos ei nyt ihan heti tule mieleesi asiayhteyttä jossa kyseinen sanavärkkäymä olisi tullut esiin, niin kerrottakoon että muotonsa on hieman muuttunut. Lähtöasu oli  "hitsin pimpula" ja mainos oli kuin olikin se moottoripyöräjengi versus ulkohuussiin köpeksivä laiheliini -tilanne. Enpä tosin muista mitä siinä mainostettiin, mutta partasuun leppoisasti lausuma Hiiitsin pimmmpula jäi kyllä mieleen - niin myös silloin epäselvää suomea (mutta hyvin selvää ilaria) puhuneelle poikaviikarille. Ja nyt on kyllä hestipäplät päällänsä.

Ensinnäkin (ei missään vihammuusjärjestyksessä) olen vihainen Jan Vapaavuoren tyhmyydestä. Hän on asuntoministeri ja hän on puusilmä. *tulkoon sensuuri, mutta seison sanojeni takana* Hän ilmiselvästi ei tykkää maalaisista ja sen sijaan että antaisi maalaisten ihan vaan sitten olla omassa rauhassaan, hän meinaakin laittaa maalaisten syyksi sen että ilmasto muuttuu ja kaupungeilla menee huonosti. No, eipä tuo nyt meidän maalaisten leveillä maalaishartioilla vielä paljoa paina, eihän. Ja eihän me oikeesti edes haluta asua harvaan ja pellon reunassa, me ei vaan itse vielä sitä tiedetä ja siksi on herra Vapaavuori olemassa että hän sen meille kertoo *hmm hmm*.

Toiseksi olen ihan ylikypsää kauraa meidän kolmevuotiaan kanssa. Kaikki mitä hän teki kaksivuotiaana on vähintäinkin kolminkertaistunut nyt kolmivuotiaana. Meillä on muun muassa kaksi osiksi palasteltua imuria eteisen lattialla, saksilla reijitettyjä ruokatarvikkeita keittiön kaapeissa (on muuten kiva tarttua johonkin ryynipussukkaan ja nostaa se pahaa aavistamatta sieltä ilmaan.... ja sitten tuhansien pikkuryynien ropina täyttää koko maailman pompsahdellessaan pitkin keittiötä) ja jatkuvaa taistelua siitä saako pikkuveljeä kantaa kuristusotteella kaulasta. Ilari sanoo "ei saa" ja kantaa taas. Eri mieltä olemme myös siitä saako juuri kakattua kakkaa paketoida vessapaperikääröihin ja laittaa niitä äidin meikkipussiin ja kokoperheen hammasmukeihin. Ja vain noin miljoonastatuhannesta muusta asiasta jotka tulevat arjessa päivittäin eteemme.

Ranteeni, mun ranteeni. Olenkohan muistanut valittaa niistä vähään aikaan *niinkuin mää unohtaisin*. Ovat nyt siinä mallilla, että menen torstaina lääkäriin. Sattuu ja kipunoi kokoajan, varsinkin öisin kun en tee niillä mitään. Ja siinähän ei sitten tule kauheasti nukuttua. Ja sen mukainen on mielikin päivisin. Tää on yks hestipäplän kierre oikein ja haluan tämän katkaista NYT. *tai siis torstaina, toim huom* Siitä lisää kun tiedän lisää. Oikein mukavaa oli ainakin puhelinkeskustelu lääkärin kanssa, kun kysyin että tarviiko mun tietää mikä mua vaivaa että sä otat mut vastaan. Hän vastasi myötätuntoisesti, että ei tarvi, me voidaan sitä sitten yhdessä siellä arvailla *virn*.

Teiniprotkotusta en olekaan blogannut hetkeen, sitä kyllä riittäisi. Mun naama menee aina ihan harmaaksi kun näen mistä soitetaan - teinilästä päivää vaan. Luovuttanut en ole, mutta kaikkeni olen tehnyt ja sen pitää riittää. Riittääkin, tietysti, johonkin. Mutta sanokaapa se mun äidinsydämelleni, joka ei saa rauhaa ja levottomana pauhaa... Tämä kuullostaa varmasti sekavalta kun en voi sanoa ihan kaikkea hänen tilanteestaan hänen lupaansa kysymättä - ja toisaalta hänen tilanteensa on nyt sellainen että saatu lupakin voisi olla kyseenalainen.  Nyt minun "bestikseni" ,ainakin mitä puhelimen soitetuimpiin numeroihin tulee, on kaikki lapsen kuosissa pysymiseen valjastettu ammattilaisjoukko. Ja mä huokailen, huolehdin ja hestipäplöin.

Pienin murheenkryyni lienee koira joka veteli suihinsa sen talon ainoan reimatechaalarin joka uutena on hankittu. Hatutti silti sekin melkoisesti, voin kertoa. Mies yritti mua lohduttaa koissunpentukuvilla ja kuvauksilla, mutta mähän näin siinäkin vain lisää haalarinpurijoita. *no olen mä siitä oikeasti iloinen, tiätty*

 

 

Tossa pojat katteloo joella soutavaa miskaa eikun iskää, joka taas yritti nostaa jonkun uponnutta venettä. (kuva muuatman päivän takaa)

Asseri on tänään tullut kuumeeseen, mies lähtee taas työmatkalle huomenna. Nyt se on ratsastuskoulun hallituksen kokouksessa. Varmaan ainoa laatuaan koko suomessa tollaisessa pestissa oleva joka ei ratsasta itse *kun ei kerkiä*, mutta mitäs pikkusista muotoseikoista.

Mitähän mun vielä piti präkittää? Meni mielestä, oiskos käymässä niin että olo alkaa paraneen *huolestuu kovasti*. Taidanpa mennä keittiöön lihomaan.