Alkaa jo hahmottua ympäröivä maailmakin tässä.

Meni se joulukin ihan hyvin, kaikki jaksoivat olla tolpillaan joulupukin vierailun ajan, eikä kukaan oksentanut joulupöytään, tosin ruokahalukaan ei ollut kovin moinen oikein kellään. Joulusuklaat taitaa olla vieläkin avaamatta, mutta siitä nyt ei suurta vahinkoa ole päässyt syntymään *heeh*.

Jouluaattoa edeltävät päivät ovat hämärän peitossa, mies makasi silloin taju kankaalla poikain kanssa yläkerrassa ja minä raahustin ympäri pitäjää lista kädessä suorittamassa ostoksia ja jakelutoimenpiteitä. Esikoinen paimensi tyttäriä, jotka olivat kyllä ihan koomassa hekin ja tuijottivat dvd:itä apaattisina, eivätpä karkailleet ainakaan. Joka kerta johonkin kauppaan mennessäni huomasin listan jääneen autoon ja jouduin tunkemaan vastavirtaan pihalle sitä hakemaan, mutta ilmankaan en osannut mitään tehdä, pää oli niin tyhjä. Minut etäältä nähnyt ystävättäreni soitti hätpikaa kännykkääni ja kysyi "mikä IHME sulla oikein on?!" kun olin kuulemma ihan toppavaatteissa hoippuvan deekuhaamun näköinen, noin niinkuin nätisti sanottuna :) Valistin taudista - ja aattoaamuna kyseinen ystävä soitti korisevan puhelun sänkynsä pohjalta ja pihisi että "NYT mä ymmärrän miltä susta tuntui!". Olipa tauti tullut heillekin sitten, harmitus sentään.

Terveimpien lasten avustuksella saatiin koti jouluiseksi, laitettiin jättikuusikin jalkaan ja saatiin jopa sisälle vaikka vähän ovenpielet tekikin tiukkaa. Paistoin torttuja ja pipareita vielä viimeisen satsin ja niin haisikin jo ihan joululle, peitti kuramärän koiran tuoksunkin mukavasti alleen.

Joululahjavalvojaisissa oli sukupolvenlisäys: esikoinen ensimmäistä kertaa mukana, oli kuulemma aina halunnut osallistua siihen rapistelutapahtumaani! Usutin plikan hakemaan keittiöstä aina välillä jotain omenaa tai glögiä, kun oli hänen lahjansa vuoro tulla esiin pussista... Yömyöhään lykättiin kinkku uuniin ja mentiin nukkumaan. Aamutuimaan kävin haistelemassa tuoksuja ja vilkaisemassa ettei potka ollut karannut mihinkään ja pissatin sekopäisen koiran. Se oli varmaan koko yön tuijottanut kinkkua luukunlasin läpi ja meinasi sukeltaa kuumaan pesään pää edellä kun raotin sitä hiukan! Koiraparka...

Puurojen ja saunotuksen jälkeen (kipeimmät hiukan suihkauttuivat vain) koristeltiin kuusi ja skoolattiin pommacilla joulurauhanjulistus meidänkin tupaan.

Iltapäivällä tehtiin esikon kanssa salaatteja loppuun ja yllättäen tömisti pukki sisään!Pikkuväki villiintyi ja riemu oli katossa! Laulettiin ja jaettiin lahjat ja loppuilta menikin lahjoja tutkiessa ja kootessa ja nauttiessa. (ja sohvalla torkkuessa...)

Nyt meillä maukuu ja vikisee joka nurkassa joku, siis muukin kuin nuo oikeat elukat ja Ilari takoo duploja ihan onnessaan. Joulumieli, se on kyllä meillä.