Hiukan käyntiinlähtövaikeuksia nykyään mulla. Siis henkisesti. Oikein reippaasti keitin puuron ja söinkin ja putsin nuorimman jangsterin, joka nykyään haluaa syödä aamuisin itse - jugurttia tai viiliä. Se kun ei aina onnistu aikuisiltakaan niin siististi, saati tollaselta alokkaalta vasta *virn*. Mutta harjoitelkoon, kun on silloin hiljaa! *näin meillä lapsia kasvatetaan, mites teillä?*

Tiistai-illasta asti pakotti alapäätä niin että meinasin apua jo huutaa, kävin meinaan lasten ja koiran (kaksi eri reissua) kanssa kävelyillä ja vaikka ihan hitaasti vaapuinkin, niin jotain tapahtui ja kamala supistelu ja pakotus alkoi. Eikä loppunut vielä eilenkään. Koko päivä meni asioilla, hammaslääkäreissä , kaupoissa ja touhutessa iltavieraiden tuloa - ja kokoajan vilkuilin puntteihin että joko pulpahtaa vai ei, NIIN kamalalta tuntui. Onneksi vieraissa oli konkariäitejä, yksi lääkäri ja yksi sairaanhoitajakin, joten ei ollut mitään hätää oikeanlaisen henkilökunnan puuutteesta!  Meillä oli muuten kaksikymmentä lasta eilen :) Ja neljä naista. Taidetaan olla aika suurperheisiä.... Tosin yksi oli naapurinlapsi ilman äitiään, mutta se oli sen mun puuttuvan tilalla - esikko meinaan oli isukin kanssa katsomassa Caribian merirosvoja ensi-illassa!

Huisketta ja hulinaa siis riitti, mutta lapset olivat hyvin porukassa: tyhjensivät herkut ensin pöydästä, sitten painuivat pihalle laukkaamaan pitkin pihaa: maitokärryt näyttivät olevan käytössä ja pari villapinteliä (joustavaa ja venyvää materiaalia) ohjaksina ja sitten mennä rytyyttivät niin että soi! Osa villihevosina ja kovakalloisimmat kyydissä... Pienet - nää 1+ ikäiset ja yksi 1- ikäinen olivat onneksi vielä hallinnassamme sisätiloissa ja saatiin hörpitellä ihan rauhassa kafeet ja valkosipuliset aikuistenherkut.

Tänään näyttää jotenkin pilviseltä, toivottavasti nyt ei kamalan synkeä päivä iske kun illalla on taas footballia tiedossa ja nurmikentällä, voe olla vähän liukasta jos on märkää...