Tänään menin -samalla reissulla kun vein Ilarin kerhoonsa - Oliverin kanssa kaupunkiin ja kahvilaan aamu"palalle" ja söin jotain ihanaa purjopaistosta ja herkkupullaa Olkun kanssa puoliksi. Kaffe maistui makoisalta ja Olkkupolkku oppi imemään pillimehusta kaiken taiteen sääntöjen mukaan (eli puristelematta ja ruiskimatta). Kyllä on olo kuin ulkomailla käyneellä, taas jaksaa kummasti tätä sontaa ja pimeyttä.

Bomberillakin oli erilainen päivä, kun jäi kotiin ekan kerran ypöyksin. Otin jo ulko-ovella sukat pois, kun luulin pissalammikoiden virtaavan mua kohti kuin laatokka vaan, mutta eeeeei... eihän mun maailman paras ihana Bomberini mitään sellaista tee! Kaikki oli oikein hyvin, tosin pikku oksu tuli siinä tervetulotohinoissa, liekö senverran kuitenkin jännitellyt kotonaoloa. [Ja toim huom en jättänyt koiria vielä keskenään kotiin, koska Viu on niin täpäkkänä kokoajan pennun kanssa. ]

Juliallakin oli uuttakivaa, kun meni koulusta tultuaan Bombsun kanssa kaksisteen ulkoilemaan. Molemmat olivat touhusta kielet riipuksissa sisälle tullessa.

Maha täys makaronilaatikkoa tässä, mikäs on ihmisen ollessa.