Meillä raukui eilen laulu ja lujaa. Onneksi asutaan haja-asutusalueella ja vieläpä KESÄmökkiläisten naapureina, eivät majaile tähän vuodenaikaan tonteillaan kärvistelemässä Kiljusten Herrasväen mekkalaa...

Lapset innostuivat laulamaan karaokea koska mies teki lähtöä ihan oikeaan sellaiseen työporukan kanssa. Annoin kersojen kailottaa ja kymmeneltä sain kaikki kurkut käheinä nukkumaan. No Ilarikin nukahti heti, oli meno hetken aika villiä ja se uuvutti *aplodeeraa*. Itse yritin katsoa Kovaa lakia, mutta nuokahteluksi meni ja painelin myös pehkuihin.

Eilen kävin asentelemassa mummulle verhoja ja hoitamassa muutamia muita hänen asioitaan ja kerroin vauvastakin. Vastaanotto oli hämmästyneen pöllämystynyt.

Mies lähti viemään tyttöjä ratsastukseen, koska mulla on jalkapohja älyttömän kipeä: ei siitä haavan kohdalta vaan päkiästä, jolla olen kohta kaksi viikkoa kävellyt. Rasitusvamma varmaan :) Eipä tuo muuten mitään niin haittaisikaan, mutta kun tuli tuo pakkanen ja talvikengän kanssa ontuminen ei oikein onnistunut kun kengänpohja ei taipunut jalan mukana. *huoh*

Ilari vikisi yöllä taas minkä kerkisi, nyt on itse aurinkoisuus. Ei kuumetta enää. Huomenna mennään raveihin Forssaan, ilman odotuksia. Toivottavasti sää pysyy kuivana ettei kotimatkalla ole auto täynnä likomärkiä haalareita (ja lapsia niiden sisällä...).