Piti tulla kertomaan kuinka meillä oli eilen taas hulabaloota. Piti tulla kertomaan kuinka tänään tein suoranaisia löytöjä ostosreissulla: joulupukinkonttiin ja muutenkin kotiin löytyi kaikkea kivaa ja tarpeellista (joulukoristeetkin ON tarpeellisia, onhan?). Piti sekin kertoa kuinka olen kamalasta kelistä huolimatta pysynyt tiellä ja ilman hinausapua muutenkin pärjännyt ihan itsekseni.

Sitten Oliver oksensi ja mä en ole kerinnyt yhtään mitään kertoilemaan.

Tää nyt sitten tuli taas meille, yökötys sentään. Ja viikot on piukallaan lasten harrastuksien joulujuhlia ja pikkujouluja. Kuten aina, arvomme seuraavan oksentajan ja minä otan entistä tiukempaan harkintaan sen kuinka monistaisin itseni EDES kahdeksi. Kun Oliverikin raasu roikkuu mun sylissä ja VAIN mun sylissä, nukahti tähän ja retkuu ihan taju kankaalla - tai  niinhän sitä luulin, mutta kun yritin laskea vällyihin niin parku oli VALTAVAN kokoinen. Nyt sit vaan istuskellaan ja meditoidaan parempaa oloa kaikille...

[Enkä mieti miten pääsen tallille hevoset laittamaan sisälle, enkä mieti miten tästä irtoan ja haen Ansun kässäkerhosta. Enkä mieti ensiyötä varsinkaan.]

Eilen Viu-koira satutti ulkona jalkansa, kynsi repesi juoksun tohinassa ja verta tuli kuin härän kurkusta. Lapset oli tietysti pihalla näkemässä sen ja reaktiot oli sen mukaiset. Kieltämättä oli aika rajun näköistä kun etupihan valkoisessa lumessa oli sen näköistä kuin siinä olis joku elikko tapettu ja eläinlääkäröidessäni potilasta pääsi muutamalle eteisen matollekin verta valumaan.  *tervetuloa meille vaan, täällä asuu rauhallista väkeä...*

Mitäs vielä mun piti... no kaikki meni pois mielestä, jatkanen kunhan toennun taas koneelle.