Ensinnäkin, ei siirry kuvat blogiin, ei. Vaikka odottaisin puolen päivää niin ei. Olkoon, ei sitten.

Katsoin äsken, että sataako ulkona lunta vai mitä mun vanhat silmäni näkevätkään, mutta taitaakin olla niitä puiden "lentäviä siemeniä" vai-mitä-ne-oli.... Ilma ihan sakeanansa, näyttää hivenen arveluttavalta.

Lisäksi hevoset veti kiitolaukkaa juuri laitumella, nyt tuijottavat sieraimet suurina tiettyyn ilmansuuntaan, mitä ihmettä sieltä mahtaa tullakaan, kun eivät ihan pienistä pelästy. Suurinpiirtein hirvi tai karhu pitää olla tulossa *kääk, oikeasti kääk*.

Jotain MUKAVAA tapahtui eilen : otin yhteyttä erääseen koirankasvattajaan (sähköpostitse) ja hän ohjasi minut toisen kasvattajan pakeille ja voe tokkiinsa : puhuttiin ENNEN kuin päästin koira-asiaan niin puhelimessa ensin yhteen ääneen puolen tuntia kaikkea muuta. Ja naurettiin kovaa ja korkealta aina välillä. Hyvänen aika että tuntuu huiman hassulta löytää itsensäkaltainen ihminen ihan tuntemattomasta kropasta. Mutta mulle tuli niin hyvä olo siitä keskustelusta, että ihan kuin olis käynyt saunassa ja suihkussa ja istuisi sitten puhtaana ja virkistyneen rentona soffalla. [Juu, kai meille sitten tulee koira in future... Nää ei ole kyllä vielä edes syntyneet.]

Olin eilen lenkilläkin *röyhistää rintaa* mutta luikin kotiin "häntä koipien välissä" kun maailman mustin pilvi alkoi lähestyä ja maailmankaikkeus pimetä. Tunnelma oli pahaenteinen, mä en meinannut edes ymmärtää mitä sieltä pilvestä voisi tulla kun oli niin MUSTA (mustaa sadetta?) ja kotiin jolkotellessani näin naapurinrouvankin juoksevan pyykkinarujaan kohti. Kuten arvata saattaa, niin pisaroita tuli ehkä kaksi ja sitten pilvet olivat ylittäneet meidät ja taivas kirkastui jälleen. Mutta mää olin jo kotona enkä kyllä takaisin lähtenyt *murh*.

Nyt pitää mennä antamaan nuoriherra Ilarille salaatinlehti leivän päälle, kun kuuluu tuolla sitä huutelevan. Kohta töihin-töihin tekemään haastattelu ja sitten taas kotirintamalle. Jeps.