Vähän paremmalla tuulella. Katselin kuvia viimekesältä, lapset isän kanssa Ähtärinreissulla (ja minä kuopuksen kanssa kodin rauhassa); iloisia, ruskettuneita, pörröpäisiä, onnellisia. Onhan mulla hyvin. Kaikki.

Tein makaronilaatikkoa ruuaksi, oikein kunnon siivut koskenlaskijaa kaloreineen päivineen sinne sekaan ja voi namskis kun oli herkkua. Myös kotona poteva Metsänkeiju oli sitä mieltä ja veteli lautasen minuutissa tyhjäksi. Kummallista muuten kun Juulssoni oli tulossa kipeäksi, mutta Ansu tuli. Basiliskot varmaan vahingossa siirtyivät siskosta toiseen... Kuumetta ja heikotusta vaan, eilen illalla lähinnä. Nyt ei enää ole lämpöä, mutta jäi toipumaan kuitenkin. Kipeä on varmaan kuitenkin, koska on ihmeen rauhallinen, pikkuveljen sinnikkäistä villitsemisyrityksistä huolimatta. Sanookin että takaraivoa särkee. *voi parkaa* Koitan parhaai mukaan helliä, banaaneilla ja kaakaolla nyt ainakin, kannettuna suoraan sohvalle.

Pieni Ihmemies Ilari on ollut niin hyvällä tuulella, että välillä oikein mietin missä koko poika on. Siellähän se, jossakin nököttää nyssyköittensä kanssa ja näpertelee kovasti isoveikan mukana. Ihmeen hiljaa, kun ei meillä ole muutenkaan juuri meteliä ollut tänään *kummallista*.

Kohta täytyy hurauttaa asioille, kunhan esikoinen ensin kotiutuu beibisitteriksi *tai mikä beibi kahdeksanvuotias on...* Hevosille heiniä ("etteivät syö tallista seiniä"), pihalle kylläkin tällä kertaa.

Kai se tästä.