Kaksi kertaa olen deletoinut kirjoitukseni. Ensimmäinen sisälsi raakaa totuutta, toinen tuota yllämainittua. Kumpikin siis asiaa, mutta sen eri puolia.

Nyt aion keskittyä vaan siihen että tästä tulee hyvä postaus. Hauskannäköiset hevoset tuolla pellon takana auttavat kovasti asiassa ; väkisinkin hymyilyttää kun katselee harmaaksi muuttuneita elukkalaumaa. Ovat ottaneet siis mutakylpyjä oikein urakalla (paitsi yksi neiti hienohelma).

Aktiivisesti koetan myös olla olematta pitkänäköinen ja katsella vain ihan varpaideni eteen, mitä siinä näkyy. Kuvainnollisesti kuitenkin, etten ala lattiaa tässä kuvailemaan. Mitä tälle päivälle on tiedossa? Hyvää syötävää, jalkkistreenejä, marjanpopsimisia suoraan pensaista, öllöttelyä sohvalla. Nauravia naperoita, hikisiä niskahahtuvia, tarzanhuutoja ja merirosvoseikkailijoita. Ne riittää, ne pienet herkät lapsosten suomat hetket, katseet, hipaisut. Kyllä äiti jaksaa, jaksan toki, tietenkin.