Nyt on täälläkin lunta! Ei tosin niin paljon kuin murskyvaroitukset antoivat ymmärtää, mutta onpa kumminkin. Nyt tais tuulen suunta olla sellainen, että meillä puut ja rakennukset suojasivat suurimman osan pihasta, näytti koulutaksikin posottavan peltotietä ihan kelppeesti, eikä sitä ollut aurattu todellakaan (oma tie, täytyy auraaja tilata ja sehän tulee sitten kun ehtii muilta aurauksiltaan...). Eilen illalla pissatin ja riehutin koiria vielä (ja Bomber on muuten ihan älyttömän retee kaveri, ei pelkää piemää, ei lunta, ei mitään, rohkeasti vaan painaa tuhatta ja sataa seikkailemassa) ja katselin samalla että kas, mikä möykky se tuolla männyn alla... kaivelin ja löysin ruohonleikkurin! Sitten käyskentelin ja katselin että muksujen pyörät oli autotallin katoksessa töötevässä rivissä - paitsi Asserin uudehko fillari. Puolikauhuissani haahuilin pitkin pihamaata ja ajattelin etten ikinä kuunaan valkeana löydä sitä, kun se voi olla missä vaan ryteikössä maahan kaadettuna ja sitä luntakin oli jo päällä.... Ihmeen kaupalla löysin sen ja vein suojaan! Huh!

Meillä tehtiin uusia huonejärjestelyjäkin, kun Asseri ja Ilarihan on olleet samassa huoneessa, koska ovat halunneet (tai ainakin Asseri on halunnut). Nyt Ilari on räpelöinyt niin paljon kaikkia eskarilaisen OMIA JUTTUJA, että niille tarvittiin ikioma tila ja Asseri muutenkin halusi jonkun OMAN PAIKAN (taitaa olla ottanut tytöistä mallia, kun nämä painelevat ovet paukkuen omiin huoneisiinsa, niin hänkin haluaa oman huoneenoven jonka taa sulkeutua...heh). Hienoisen huonekalujen raijaamisen jälkeen pojilla oli omat sängyt uusissa huoneissa ja ensimmäinen yökin jo nukuttuna. Ilari hiukan unissaan huuteli, mutta se ei varmaan johtunut huoneesta, koska huutelee muutenkin. Asseri nukkui hyvin, ulkoa loimottanut luminen vaaleus varmaan auttoi asiaa. Bomberikin nukkui muuten alakerrassa Viun kanssa ja hyvin meni sekin. Pihaustakaan ei kuulunut ja aamulla oli kaikki paikat vielä ehjinä. Mun täytyi tää ratkaisu tehdä ihan sen takia, että kasvattajakin neuvoi eroahdistuksen poissaamiseksi tehtävän jotakin NYT eikä sitten kun pentu on jo iso ja saa ihan kamalan stressin siitä kehiteltyä. (Oksentaminen yksinjäätyään kielii juuri siitä läähättämisestä ja kuolanmuodostuksesta joka taas kielii stressitilasta).

Perjantaina muuten meidän poni karkasi (kaksi kertaa!), hölmöyskohtauksen saanut kopukka pinkoi aitojen läpi tietä pitkin kohti suurta maailmaa - ja mää perässä. Silloin ei ollut vielä luntakaan niin ei näkynyt jälkiäkään ja pimeässä sen tumman ponin etsiminen oli hiukan hankala suoritus, mutta löytyihän tuo : tallinmäeltä, lantalavalta, seisomasta isoimman läjän huipulla. Ponipsykologilla olis tähän varmaan jotain tosi nasevaa sanottavaa...

Tänään on tiedossa varmasti möhkinää ja pöhkinää lumessa kera lapsosten ja koiruuksien ja lumisen päivän ruuaksi kuuluupi ehdottomasti soppa. Iltapäivällä pitää opetella taas pysymään tiellä, kun on harrastuskuskaamisien vuoro...