Ja varsinkin kun meni vastavirtaan pari tuulisinta päivää - nyt sitten pulputtaa sama vesi (?) takaisinpäin.

Kaverin hevonen varsoi ulos tarhaan , kuullostaa lohdulliselta että kokeneillekin käy noin, ettei tule meille ensikertalaisille suorituspaineita.

Laitoin vauvanvaatteita kaappiin, sinisiä ja punaisia rinnakkain, saas nähdä kumpia tarvitaan tositoimissa. Neutraaleja on pinokaupalla odottamassa enshätään kotiinpaluuta. Sänky on vielä beibille petaamatta, mutta jos edellisten tapaan käy, niin vauva ei missään omassa hörsösängyssä nuku vaan mamman kainalossa...

Mies oli eilen kolmen keskimmäisen kanssa Alastarolla jotain kilpa-ajoja katsomassa ja mä vanhimman ja nuorimman kanssa kotipizzassa polttamassa kieleni mexicanalla. Mikä mun makuynstyröitä vaivaa kun kaikki on nykyään ylenmäärin väkevää...

Ilari osaa huutaa ja kiukutella, oikein kmeasti nytkin paiskoo muovilehmää ympäriinsä ja sitten kirkuu kun ei saa sitä sohvanalta. Noin satayks kertaa annoin sen sieltä, sadattakahdetta kertaa en enää viitsinyt. Ja huuto on sen mukaista.

Ansu soitti tänään viulua taas kevätkonsertissa ja mää taas tihrustin: omaa isoa ihanaa lahjakasta lastani ja niitä muita, eräs iso viulisti soitti Vivaldin kesän ja voi pojat kun meikä pillitti. Aivan uskomatonta taituruutta... ja upea kappale.

Muuten olo on aika käntty, kotona ihan ookoo olo, mutta autollaajoa ei selkä kestä yhtään ja sitä tässä kotiäidin ammatissa joutuu näillä lakeuksilla taas harjoittamaan lähes taksiautoilijan verran, joten krampit vaivaa yötäpäivää ja siitä taas seuraa erinäisiä katkosia aivotoiminnassa myös päivisin. Tänään esimerkiksi yritin Tyrvisliigan (jalkapalloilua) ottelutaulukkoa tavata enkä sitten ymmärtänyt mitään. Voi luoja, kuinka tyhmäksi ihminen voikaan tulla ihan unenpuutteesta...

Nurmikko on ajettu kertaalleen, uudella koneella *taputtaa, vanha olikin siis Wanha jo * tuli hienoa jälkeä. Vaikka on epätasainen maaperä niin leikkausjälki on tasaista, en tiennyt ennen sen olevan edes mahdollista!

Koira vuotaa edelleen, soitin kasvattajallekin ja hänen pennullaan ei ole ollut vielä yksiäkään kunnollisia juoksuja - tietenkään. Meillähän nää kaikki lörppäperseet on. Kissakin lotrii minne sattuu ja haju on kammottava, saas nähdä mitä sille sitten pitäisi tehdä: päästää kärsimyksistä jotka jatkuisivat tasaisesti läpi elämän vai taas hoitaa ja muutaman kuukauden olisi parempi. Se piikille vieminen vaan on erityisen vaikeaa tällä hetkellä, mies ei voi mennä sinne päinkään ja minä itkin jo kaksi yötä pelkästä ajatuksesta. Asserikin lörppäili yhtenä yönä, totesi vaan mulle että äiti mä pissasin ja kakkasin sänkyyn ja kun ihmeissäni laitoin valon niin meinasin valehtelematta pyörtyä siitä näystä: kumpaakin laatua oli yli laitojenkin ja valui patjan läpi lattialle asti. Pojalla oli sitten vuosisadan ripuli tullut ja vissiin paineen kanssa. Matka yläkerrasta portaiden kautta pesuhuoneeseen oli pitkä ja pitkä. Asseri vemputti edellä, mä kyykin ja yökin lattiaa luututen perässä. Makkarin katkuja tuuletin tunnin, ennenkuin siellä pystyi asumaan. Hienoa. Onneksi kuitenkin oli joku yksittäinen rykäisy eikä sen pahempi epidemia...