Heippa vaan kaikille, sanoi riittaväisänen. Arvatkaa mitä meillä tehdään? Nyt kaikki miettii, ettei kai... ei kai niillä...ei voi olla sitä, eihän nyt kellään noin kauan ole sitä ... kyyyyyllä kuulkaa tarvitsee kaikkien tarkistaa listansa uudelleen. Meillä on taas ja edelleen ja vieläkin sitä. Oikein rehtiä ja reipasta oksennustautia. Mä kyllä eilen päästin suustani lauseen, että jos meille vielä tulis sitä , niin olisin aika lähellä hajoamista - mutta eeeei kuulkaa, tässä mä vielä olen ihan samankokoisena möhkäleenä kuin eilenkin. (Josta tuli kyllä mieleen eilinen HOUSE : mistäs mä tiedän vaikka olisin jotenkin pojoing, jos mä en vaan itse TAJUA sitä... mutta kai mut joku pysäyttää jos meinaan tehdä jotain vaarallisen kummallista. Siinä vaiheessa ei kannata vielä kyynärpäästä nykiä kun kuljen yöhousuissa kaupassa tai kaupungissa asti lasten vieterilelu ponnarissa keikkuen. Se on vielä IHAN normaalia mua )

Blogipohjien muutoksista tietävät varmaan kaikki, mutta kuka auttaisi minun pohjaongelmissani. Kun haluan monta ja heti ja kaikki ja silti en mitään. Joten antakee anteeksi jos vaihtelen näitä joka päivä tai en koskaan. Se on vaan tätä mun purkautumatonta energiaani, joka ei halua purkautua esimerkiksi pyykkivuoriin tai villakoiriin, vaan nimenomaan tähän blogin ulkoasuun.

Pikkupojat nukkuu ja mä rakastan olla täs samassa huoneessa ja katsella ja kuunnella niiden tuhinaa. Mun rakkaat räpättimeni.