Taas täällä on hiljaista, tähänhän vois vaikka tottua. No, tätä kummallisuutta ei ole kauaa kestänyt,just lähti mies viiden lapsen (4 omaa ja 1 lainattu) kanssa sellaisille messuille kun täällä on tänään. Minä jäin kuumeisen Asserin ja maidonjanoisen Oliverin kanssa mieluusti kotio. Nyt ainoa ääni mitä täältä kuuluu on lehden kahina, kun Oliver ottaa kaiken irti jostain aviisista. Asseri pötkättelee sohvalla ja huilaa.

Minä olin jo aamusti reissunpäällä, kun Julia kaverinani kävin kaupungissa. Haettiin kaikkea tarpeellista ja tarpeetontakin *hupsis*. Koirat saivat uudet pannat (eihän niillä ole siis pantoja kuin jos jonnekin ihmisten ilmoille lähdetään tai talutellaan muka hienosti narun päästä. Muuten ovat ihan naturel vaan) ja yhden hihnankin otin vähän niinkuin varalle ja tilasin isolle möllille valjaat. Melkien naurettiin sen eläinkaupan myyjän kanssa, että täytyy siirtyä kohta ponikokoihin ton kyrmyniskan kanssa... Täytyis kuitenkin olla sellaiset jotka äkkiä sujautetaan päälle ja pois, ettei joka kerta tarvitse seitsemää lukkoa tämmätä.

Käytiin myös ruokakaupassa ja ostokset oli pääasiassa kaikkea terveellistä, kasviksia, juureksia, hedelmiä ja semmoista. Loppusumma oli sitten sydäntä rasittavat 130 euroa. Lihallakin on pienempi kilohinta kuin joillain paprikoilla!

Nyt päiväkahvi tais porista juuri pannuun, menenpä hakemaan kupillisen.