Eilinen siis. Tein oikein makoisaa lihakastiketta, kärsivällisyydellä hauduttelin ja makuhermoja kutkuttelin. Rakentelin pienten kanssa autorataa ja soitin ystävälle, jolle tulee ihan liian harvoin soitettua. Haastattelin punaposkiset koululaiset ja kuuntelin kaverijutut koulusta.Porkkanakuorma hevosillekin tuli kun olimme paikalla, kaikki meni siis loistavasti (yleensä olemme aina ehtineet lähteä jonnekin ja sitten saa miettiä niitä rästimaksuja aina että paljonko olenkaan velkaa tällä kertaa, myyjä itse ei niitä mitenkään hätyytä ja se on jotenkin niin noloa jos unohtaa pitkäksi aikaa).

Sitten teimme lähtöä kuoroon, jota ei sitten ollutkaan (mielenkiintoista arvailla näitä alkamisaikoja, koska on seurakunnan kuoro ja seurakunnan kerhot alkoivat jo tällä viikolla. Olisi ollut tietysti hieman liian loogista että kuorokin olisi alkanut... No en ollut ainoa turhaankävijä siellä pihassa...) Kotona heilautin jotenkin (paljasta ) jalkaani eteisessä ja arvatkaas miten kävi?! ARVATKAAS! Se räsähti läpi lasisen eteisen oven. Katsoin ihan ihmeissäni sitä reikää siinä "ruudussa". Oli meinaan niin ohut lasi että heikkoa teki kun muisteli kuinka Ilarikin jatkuvasti nyrkeillä tai lelulla paukutteli niitä. Hui kauhistus!! Mies ryntäsi heti paikalle sirpaleita imuroimaan, koska siinä tepasteli lapset ja elukat kuin fakiirit sinne tänne. Kiljunta oli kova. Minä hipsin eteenpäin ja sitten alkaa lapset huutaa "VERRRTA !". Kappas, jälkeeni jäi verimeri. Tarkempi vilkaisu jalkapohjaan paljasti kaksi komiaa palkeenkieltä. Kylmäpakkauksen kanssa vessaan ihmettelemään ja - päätin etten mihinkään tikattavaksi lähde. Vuotokin hyytyi aika pian (kun sitä verta oli ensin eteinen ja vessanlattia täynnä...) ja olo oli ihan hyvä. Sidoin siihen lekuriteipillä sideharsotaitoksen ja hypin sohvalle lekottelemaan. Ai, kun olikin mukavat oltavat. Vaan joka kerta kun yritin edes varpaan päillä astua tai varata , niin haavat aukesivat ja verta tursusi läpi taitosten. Voi jehna. Hypin siis yhdellä jalalla, hieman kinkkisempi homma kun on esimerkiksi hermioottinen vessahätä samalla tai jos pitäisi kuljettaa jotain käsissä samalla. Vesilasit hölskyivät ja ajatuskin Ilarista kainalossa siinä rytkeessä sai kylmän hien niskaan...

Yö meni hyvin, ainoastaan järkyttävä myrskytuuli sai hereille välillä, kun yhdestä puuskasta talo oikein tärähti. Ihan oikeasti, sänkykin siis liikahti! Mies rynni katsomaan mitä tapahtui, mutta eipä kai siinä pimeässä kauhean tarkkaa kuvaa saanut mistään. Ja samalla tontilla oltiin kai vielä :)

Nyt aamulla tuli hieman hankaluuksia eteen, kun miehen piti mennä töihin tietenkin ja mun piti jotenkin saada Ilari alakertaan ja jokapaikkaan. Onneksi mies kävi sen hakemassa (kesken unien, ei voi mitään) mutta nyt olen oman onneni nojassa. Vähän on vuotanut taas taitoksiin, muttei kovin pahasti enää. Ajattelin että tämän päivän kun sitä vielä parantelisin niin huomenna voisin jo olla liikenteessä. Ei nyt oikein kerkiäisi kauheasti  tässä vaan istuskella... Perhekerhokin nyt sitten jää tältä päivältä, mutta en kyllä vielä saa tuota Ilaria autoon asti kannettua ja poikani tuntien ei kävelisi ovelta autolle suorinta reittiä vaan taatusti joka lätäkön ja rapakon kautta.