Olipa mukava matka. Alku oli kyllä hiukkasen karmaiseva: Virttaan varalaskupaikalla (reittimme varrella matkalla Turun satamaan) oli sota(lento)harjoitukset ja ajellessamme sinnepäin alkoi hornettien jyly ja kumina vaan lisääntyä. Sieltä täältä suhahteli koneita "hiuksia hipoen" ohi ja yli ja sivuitse ja lapsilla alkoi olla jo paniikinomainen nauruparku päällänsä. Karmein hetki, joka sai meikäläisenkin jo huutamaan suu auki, oli kun olimme samalla linjalla varalaskupaikan kanssa ja meitä kohti laskeutui kone. Aika hurjan näköistä, kun valtava "kotka" tupsahtaa eteen ja nayttää lätsähtävän ihan päälle. Auto vaan tärisi ja vapisi ja koko porukka tietysti huusi vaikkei se mihinkään kuulunutkaan sen jylinän keskeltä. Aatelkaa nyt kuinka kovalta se ääni kuuluu taivaalta kilometrien päästä! Saati ihan läheltä. Olipahan kokemus.

Naurettiin, että tässä oli jo tarpeeksi erikoista, voidaan palata kotiin, mutta mentiin nyt kuitenkin sinne satamaan ja laivaan :) Väkeä oli puolillaan eli ihan sopivasti, syötiin, laulettiin ja leikittiin, vähän shoppailtiinkin, vaikkei kamalasti ollu rahkeita (suomeksi:euroja).

Koska appivanhemmat olivat meille buukanneet siljaluokan hytit (niissä on ne parisängyt), jakauduimme melkein pareittain: Esikoinen ja seuraava (Rebe ja Ansu) yhteen, Julia ja mies toiseen ja minä pikkupoikain kans kolmanteen (Ilarille oli lastenmatkasänky laivanpuolesta). Oikein oli komia ja mukava reissu, väsyttävä kuitenkin kun tuli mätettyä ruokaa ihan liikaa kuvut turvolleen.

Kuvia lisään kun se kutaleen johto löytyy *kovistelee esikoista joka sitä todistetusti on viimeksi käyttänyt*

Tänään on täällä kunnassa Yllätysten Yö. Eri yhdistykset ja putiikit pitävät ovia auki, kojuja toreilla ja pihoilla ja tarjoavat viihdykkeitä immeisille. Kouluilla on lapsille puuhaa ja kaupoissa kahvitarjoiluja nisun kera. Suuntaamme siis illalla kiertelemään ja kotiudumme taas varmasti mahat pullollaan makeaa.*örf*