Tekniikan riemuvoittona löysin yhden virtajohdon jolla sain uuteen kannettavaan poweria. Tää on kyllä muuten ihan kamala vehje, näppäimet liian likellä toisiaan (siitä siis entistä tiheemmät typoni, ehhehe) ja hiiri (tai toi lääpittävä neliö) on tosi nihkee, entisessäkin tuo oli mutta se oli erilainen, helepompi.

Siinä alkuvalitukset.. ai niin se vielä että nää näppäimet pitää ÄÄNTÄ. Kun kaikkea tehdään, äänettömiä äänimerkkejä ja avaruussukkuloita ja pesukoneita - niin näppäimet ne paukkuu ja kolkkaa niin että vastasyntyneet tytisee hermostuksissaan vieressä. *nurh* Mutta tässä on langaton netti ja se on mun pointti miks tätä suosin, saan netistellä täältä kammarista :)

Meillä on ollut kiva heinäkuu. Vaunulenkkejä ollaan tehty lähes päivittäin (ja niinä väliin jääneinä päivinä on oltu pihalla muuten), otettu päivätirsoja kainaloittain ja kuunneltu joen liplatusta. Minä ja vauva.

Muut lapset on leireilleet, pyöräilleet, kyläilleet, leikkineet, majailleet, hevostelleet, polskutelleet, cityilleet ja ties mitä tekyilleet. Likaisia ja väsyneitä ovat joka ilta, mutta onnellisia. Unensaantivaikeuksia ei ole ollut...

Esikoinen on nytsilleen kaverinsa luona lomailemassa,kolme keskimmäistä leikkii ulkona kuusen alla jollain pikkuleluilla (mitäliekinderhökötyksiä), Ilarius koisaa isänsä kanssa ja pikkunapsukka täs mun vieressä- koira meidän jalkopäässä. SILLÄ on hirvee suojeluvietti vauvaan, ei lähde mihinkään sen tyköä ellei karjasta kauemmaks *kuka, minäkö?*

Ruokapalvelu on pelannut suht hyvin :) Jos en minä ole tehnyt niin mies on, uusiaperunoita ja uusiaperunoita, erilaisin lisukkein. Nammi nammi, hyvää on ollut joka päivä (sen sanoo jo mahakin, suuri ja muhkea). Grilli on pihissyt ja sihissyt myös lähes päivittäin, muurinpohjalettuja iltasella siellä olen paistellut ja lihonut taas lisää *sepä yllätys*

Huomenna mies aloittaa työt. Saas nähdä kuinka kekkee oon sen jälkeen, hyvästi pitkään nukutut aamut ja ihanat kahvihetket valmiiksikeitettyä mokkaa siemaillessa aamulehti nenän edessä... (meillä on postlooralle 400 metriä matkaa, sitä ei ihan hujauksessa haeta, siihen saa aina kiristää ja lahjoa jonkun kersoista jos ei odota päivään asti että ajaa autolla siitä ohi... LAISKAMINÄ). Mutta kaipa se tästä ja siitä, hyvin kun valmistautuu (kauhistelemalla etukäteen) niin ei tule yllätyksiä, ei.

Varsa on kekkuli, viksu kun mikä - mikä taas on meille ihmisille huono asia. Antaa kyllä räplätä riimunsa turparemmiä löysemmälle, mutta kun niskan takaa otetaan kiinni niin johan alkaa päkitys, ettei hänt vaan vietäis minnekään. Luaja, mää meinasin mennä aita mukanani sen perässä kun päätin olla yhtä jästi enkä irrottanut. Loppuviimeks MÄÄ voitin ja sain löysennettyä senkin remelin mutta kyllä mun sormenikin venyi yhtä nivelenväliä pidemmiksi siinä rytyytyksessä...

Ristiäisistä en ole ottanut paniikkia, huomenna aattelin papistolle pirauttaa ja kysellä koska kerkeis tuleen . Oon mä jotain hei saanut aikaiseksikin, ennen ILARIN ristiäisiä kaksi vuotta sitten aattelin laittaa uudet verhot olkkariin - no nyt ne on hankittu. Millon lie ikkunassa asti...

Kuvapäivityksiä tuloo kunhan sitkaasti jaksaa ootella... *mie luppaan*

P.S. jaa juu, eiks oo hieno pohja! Kikin pohjista!