Ei ole ollut asiaa, mutta koskapa on.

Viikonloppu meni mukavan tavallisesti, perjantaina suutahdin teinin röyhkeydelle olla piittaamatta säännöistä, lauantaina käytiin neljissä naisin ja yksissä miehin (=Ilari) ravintelissa syömässä, koska kaksi miesosapuolta perheestä lähti Tampereelle Hot Rod & Rock Showhun. Meidän piti humputteleman syöminkien jälkeen, mutta me mitään jaksettu! Lyllerrettiin kotiin mahat turvollaan ja oltiin hyvin tyytyväisiä. Keli oli talvinen, mutta ei piitattu siitäkään. Sunnuntaina käytiin kattomassa appivanhempien myyntinäyttelyä ja "hepasteltiin", neljä vanhinta kävi nuorisoseuran järjestämässä hubailussa jossa esiintyi  Riesa-Pelle ja joku Taikuri! Mää poukkasin ex tempore tuppereille vanhan työkaverin tykö, kun kerran kohdattiin ja kutsuttiin - ja olikin sitten mukavaa!

Eilinen polkaistiin käyntiin klo 5, kun taapersin jo koiran kanssa lenkillä ja postia hakemassa, oli muuten kylmä aamu *hrrr* .Neuvolassa käytiin ja kaikki hyvin. "Syö mitäs haluat" oli terveydenhoitajan ohje mulle mun piikityssessiokaavakkeen nähtyään, verensokerissa ei mitään vikaa. *syvä helpotuksen huokaus*. Mies iski koko päivän ulkovuorausta tallin seinään - ja puhui työasioita puhelimessa. Hevoset tarkkailivat korvat höröllä höpsähtänyttä isäntää, joka takoi seinää ja pölötti samalla "yksikseen".Toivottavasti edes ohikulkijat ymmärsivät että sillä oli hands free, eikä hulluus free-kohtaus.

Teinin kyky palautua on kyllä mahtava. Pokalla pyyteli kyytiä kaupunkiin , koska pitää ostaa lippalakki. Lippalakki?! Juu-u, sellainen jou määäään tsikaakou. Aha. Olin niin pöllämystynyt että kuskasinkin sitä, Ansun viulutuntien jälkeen samalla "reissulla". Haettiin samalla kafepullat ja riemastutettiin kotoväki niillä kermaisilla ja sokerisilla ihanuuksilla. Samalla vilkaisin Ansun viulutuntiläksyvihkoa, ellä luki että seuraava tunti on lauantaina. Todella kiva kun kertovat mullekin... Menee taas koko vkonloppu taksina kulkemiseen, yksi sinne ja toinen tänne, ja sitten yks jos toinen takaisinkin vielä. Mies lähtee perjantaina työmatkalle ja tulee vasta lauantaina myöhään - very funny.

Raskaana oleva hevonen on kärttyisä kuin mikäkin, valvookohan sekin öitä ja miettii turhanpäiväisiä? Eilen möllitti mua sateesta - ei mennyt katokseen, marttyyrinä seisoi lehdettömän koivunvitsan alla ja oli olevinaan vielä surkeampi kuin oikeasti olikaan. Kun sitten kyselin tarttiskos päästä sisälle, niin ei rouva meinannut tulla - kaikki muut kyllä olivat halukkaita.Ja sitten tulikin mammalle kiire hätistää kaikki huut helkkariin ja rynniä ekana koppiinsa... Kun nyt vaan kestäis vielä, hermot ja varsa, kuukauden edes...

Tänään onkin mielenkiintoiset maisemat kun katsoo ikkunasta: pelkkää sumua vaan paksuna seinänä. Kivaa, ollaan tääl ihan paketissa.