Keittiööni ei saa tehdä ratsiaa. Sieltä löytyy nääs vaikka mitä. Kuten laatikoittain neuloja, piikkejä, ruiskuja ja muuta lääketieteellisesti epäilyttävää, noin ollakseen siis keittiössä.

Alan mittailemaan verensokereita täällä kotona, oli paastoarvokin koholla aamuisessa neuvolassa. Verenpaineet sensijaan 90/50 ja paino laskenut 600 g kahdessa viikossa. Mitään muita oireita ei siis ole kuin tuo verensokeriarvo. Suurimmaksi osaksi johtuu KUULEMMA IÄSTÄ. Kiitos vaan, alkaa siis kroppa kremppaamaan meikäläisen ympäriltä. Koitan kovasti nyt sitten mittailla ja peukuttaa että arvot eivät nouse huimiksi, ei ollut huima nytkään, mutta oli kumminkin. Hb oli 115, joka on siis mulle hyvä! Olen mää vaan kummallinen tapaus, kun kaikki vaihtelee minkä kerkiää minne kerkiää, ilman rationaalista syytä. Nytkin olen ollut umpipoikki väsynyt viime ajat, siis istualleni nukahdellut ja SILLOINHAN se hb just nouseekin *millä logiikalla*. Noo...samalla logiikalla se viimeraskaudessa laski, mä juoksin raveissa teivonmäkeä hevosen vierellä maha pompottaen ja hb oli 70 = mä täysissä voimissani. (Kieroutuneen luonteen lisäksi minussa on jotakin muutakin nurinkurista siis).

Hummat saivat kenkänsä eilen - ja toiset huoltovuolun kavioihinsa - ja juttu luisti koko illan, varsinkin kun oli aika iloiset tunnelmat: kengittäjän oma hevonen oli juuri juossut ikäluokkansa toiseksi nopeimman ajan (ja on TAMMA). Tuommonen luo uskoa siihen, että kulkee ne hevoset jos on kulkeakseen vaikkei niitä valmennakaan Stig H tai vastaava. Hienoa! Ja tuolle kaverille sen onnistumisen suo jos kelle, kun tietää miten hevostaan laittelee (rauhassa ja rakkauvvella).

Lapset leipoivat muffinsseja ihan keskenään eilen ja hyvin suoriutuivat: keittiö kiilsi ja kodissa tuoksui ihanuus kun saivat urakkansa päätökseen. (HUOM! Mä en maistanut kuin yhdestä vähän tuon sokerin takia *ylpeilee tahdonvoimallaan*).

Tänään on meidän Julian nimipäivä (ja kakkien muidenkin Julioiden *heeheh*) ja neiti kävi eilen kummitätinsä kans shoppailemassa ja tänään on tulossa iltasella vielä vieraita. Kouluun vei karkkeja jaettavaksi ja sai aamulla laulut täältä kotoakin. Jossain välissä tänään haen tytsälle jotakin pikkukivaa vielä - siis siinä välissä kun mummo on fysioterapiassa- plikka itse on toivonut radioo, mutta saas nyt nähdä...

Kohta täytyy mennä tuikkaamaan reikä sormeen ja sitten painua mummonkuskaukseen. Aurinko paistaa, mutta tuuli käy kuin siperiassa.