Nyt voi jo hiukan henkäistä, vuorokausi ja toistakin meni kipeää vauvaa hytkytellen ja hellien. Viimeyönäkin valvottiin aamun tunneille, kunnes kuume alkoi vissiin laskea ja poika sai rauhallisesta unesta kiinni. Arvaatte kai, että meikämamma lohnotti kuin lahna niillä sijoillani ja nukuin niskani kipeäksi siihen asti kunnes porukkaa lappasi makkarin ovesta sisään. Esikoinen tuli etsimään ratsastushousujaan jotka oli jostain syystä huoneessa ja silloin mä vasta tajusin että taitaa olla jo aamupäivä. Oliver on edelleen räkäinen ja kitisee, mutta kuume on poissa onneksi. Viimeyönä tuli maitotulvakin, kun imeminen oli kipuiluissaan hiukan heikkoa.Yritän nyt taistella että aa) poika saa tarpeeksi nestettä ja bee) ettei tule rintatulehdusta ja/ tai maidontulo hiivu vallan. Olisko kurkku kipeänä hällä kun ei meinaa imeä kovin mielellään...

No nyt taitaa olla se päivän ainoa rauhallinen hetki, joten taidan mennä kuorimaan soppaperunat kattilaan. Mies kuskaa ridaaja-esikkoa ja kehotti mua menemään illalla elokuviin, etten vallan nääkähdä. Siellä tulee Sooloilua ja taidan mennäkin jos ei Oliver nosta kuumetta. Alkaa kuva meinaan kerrankin mulle ajoissa, eli jo 15.30 joten sopii oikein mainiosti.

Nyt ne perunat...