Meillä ei silti ole leivottu :) Käytiin kolmen keskimmäisen kanssa uimahallissa (esikoinen oli justiin käynyt kampaajalla eikä tullut liottamaan uutta kampaustaan ja Ilari taas nukkui vielä kolmatta tuntia päiväunia kun piti lähteä, joten jäi kelkasta isänsä hoiviin) ja olipas taas antoisa kokemus. Mä tykkään käydä siellä, pientekin kanssa, vaikka silloin jää oma matkauinti vähemmälle (olemattomiin). Ansu kyllä osaa uida, Juliakin jotenkuten ja on ainakin varovainen, mutta tuo Asseri... ihmekyllä (tai ei se ole ihme, on niin uskomattoman lahjakas liikunnallisesti muutenkin) on itsekseen muiden mukana onnistunut oppimaan melkein uimaankin, mutta se energia jolla menee joka suuntaan... en uskalla jättää siis viereiseen keskikokoiseen altaaseen jos menisin isoimpaan itse, ilman että joko aikuinen tai esikoinen sitä energian suutausta vahtii :) Saunottiin, suihkuteltiin ja polskittiin siis puolitoistatuntia ja hauskuutin välillä lapsia kyselemällä missä kellon viisarit olivat. Ilman silmälaseja kun tuo näkö oli miinuksella kauas peräseinään asennetun kellon suhteen.

Kotona oli jalat ihan veltot joten kai sitä jotain tuli tehtyäkin ja iltapuputusten jälkeen koko sakki meni nukkumaan ilman kehotuksia, ennen aikojaan! Ilarikin suihkutettiin ja nukahti sen jälkeen, toivottavasti ei ole kipeäksi tulossa kun nyt kokoajan nukkuisi... (mikään ei ole koskaan hyvin *huomaa*)

Yön soi päässä Hanna Pakarisen Gogo ja pikkupolskija mahassa potki samaan tahtiin, mua pyrki jopa naurattaan vaikka samalla väsyttikin.

Ja mihin tuo otsikko viittaa? No tietenkin pieniin ryppyisiin rusinavarpaisiin ja sormiin jotak olivat vedessä lionneet ja suuren pullamahaiseen äitiin :)